ERITTÄIN huonoa tuuria (vai omistajan taitamattomuutta?)

Aluksi pahoittelut, kun blogi ei (taaskaan) ole pitkään aikaan päivittynyt, mutta olen kolmatta kertaa kuukauden sisään kipeänä, kiitos kylmän taloyhtiön ja viime viikonloppu menikin ihka ensimmäisen kummilapseni ristiäisissä ja samalla hänen sisarustensa kanssa hevostellen (vai pitäisikö sanoa ponistellen, kun lapset ovat vielä niin pieniä, etteivät uskalla ratsastaa hevosella?). Mutta sain minä ihan hevostellakin siellä.

Tämmöinen hevonen sieltä löytyy ja mieskin on päässyt kuvaan. Ehkä toista kertaa hevosen selässä

 Kuvia ei nyt näistä tapahtumista löydy, koska eihän meillä kameraa ollut mukana ja ei niitä kuvia olisi kerennyt edes räpsiä jos olisi ollutkin.
 Mutta sitten takaisin meidän kissoihin ja tämän päiväiseen iltalenkkiin, jolta kotiuduimme juuri äsken. Alkuhan meni varsin mallikkaasti (siis ulos pääseminen ja ensimmäiset 20 metriä). Rölli oli tapansa mukaan sylissä, koska kulkee edelleen vain kotiin päin ja Rosa kulki seinän viertä niinkuin aina. No sittenpä vastaan tulikin pieni mäyräkoira ja ajattelin, ettei tässä mitään ongelmaa ole, kunnes omistaja vähän mainitsi, että voi tulla tappelu. En sitten tiedä tarkoittiko koiran vai kissojen puolelta, mutta manasipa jotain pahoja henkiä esiin, koska Rosapa päätti laittaa pystyyn kunnon shown. Se hyppi, rimpuili, kun koetin nostaa sitä syliin ja sähisi aivan hulluna sekä karkasi valjaistaan ja koiraraukka omistajineen katsoivat hölmistyneenä, mutta niin katsottiin kyllä mekin. Eihän Rosa koskaan ole tehnyt noin, varsinkaan koirille. Ehkäpä se sitten luuli sitä kissaksi tai jotain.. Rosa kyllä pysähtyi heti ja saatiin se takaisin valjaisiin, vaikka tätä showta oli siinä vaiheessa saapunut todistamaan toinenkin naapuri koiransa kanssa, jolle kissat olivat kesällä oikein ystävällisiä. Samassa hötäkässä Rosa pääsi repäisemään minua peukalon kynnen alta, sieltä parhaasta paikasta siis! Että osasikin koskea ja aloittelevan kynsihurahtaneen kannalta varmastikin hyvä, voin kuvitella sen tunteen kun kynsilakanpoistoainetta pääsee haavaan.

Sitten jatkettiin matkaa aivan normaalisti, myös Rosa sylissä tässä vaiheessa, koska se ei kulje tätä pientä väliä omin jaloin. Pääsimme kohtaan, jossa molemmat kissat lasketaan alas ja ne jatkavat tyytyväisinä matkaa kotiin päin, hieman naureskeltiin Rosan puuhkahännälle, koska se raukka näytti sen kanssa aivan töpöhäntäiseltä. Etenimme ehkä 20 metriä (noin sata metriä ensimmäiseltä "onnettomuuspaikalta"), kun Rölli kiersi valotolpan väärältä puolelta. Eipä siinä mitään, aloin kiertää fleksiä tolpan ympäri, kun se pääsikin irti. En ymmärrä miten sekin tapahtui, yhtäkkiä se vaan lipesi. Ehkä se ei vaan mahtunut Rosan fleksin kanssa samaan käteen (yleensä minä talutan molempia kissoja niin päästään vauhdikkaammin etenemään). Röllihän tietysti säikähti fleksin kolinaa perässä ja se ryntäsi täyttä kyytiä jonkun pihapusikoihin, siitä pihan läpi (kolinaa vaan kuului, toivottavasti mitään ei mennyt rikki) ja toisen pihapuskan läpi kotiin päin. Onneksi ei sisälle siihen taloon, koska ovi oli auki! Ties mitä se paniikissa siellä olisi hajottanut fleksinsä kanssa.. Ajateltiin tietysti, että kotiovellahan se on meitä odottamassa, se tietää missä ovi on ja osaa aina suunnata sinne. Vaan eipä kissaa näkynytkään ovella, eikä lähimmissä puskissakaan. Sitten etsimään kauempaa ja toivottiin, ettei se ole minkään tiheimmän puskan keskellä, koska se ei varmasti ilmaisisi olinpaikkaansa, mutta onneksi ei, se keikkui nimittäin yhdessä pihan erittäin monista tammista jossain parin metrin korkeudella. Ilmeisesti vauhti oli siinä vaiheessa loppunut kesken, koska se ei ollut päässyt oksalle, vaan roikkui siinä etujaloillaan. Sieltä se katseli hädissään, että äiti pelasta minut! Nappasin fleksistä kiinni, ettei se kiipeä korkeammalle ja samalla mietittiin kumpi kiipeää hakemaan kissan (ensimmäiset oksatkin oli siellä jossain parin metrin korkeudella), kun Rölli päättikin koettaa päästä korkeammalle ja pudota. Taisi sillä vähän pää kolahtaa oksaan kun se alas tuli ja ei edes jaloilleen pudonnut, mutta onneksi ehdin hiukan hidastaa putoamista fleksistä. Kissaraukka oli aivan hädissään, hengitys raskasta ja häntä ihan pörrössä. Kotona sitten tarkistettiin, että kynnet on tallella ja silmiin ei tullut haavoja ja muutenkin se oli päällisin puolin kunnossa, mutta aivan kauhuissaan. Nyt se piilottelee jossain sohvan alla, mutta on syönyt raksuja, joita sai hyvitykseksi kamalasta lenkistään.

"Se hirviö? Missä!?" Kuva ei liity tapaukseen.

Täällä sitten epätoivoisina mietitään, että nyt se ei varmaan enää koskaan uskalla ulkoilla valjaissa, koska ei ennen tätäkään pitänyt niistä. Miten kaikki tämä voikin sattua yhdellä kertaa?