Heppajuttuja

Kuten otsikostakin jo huomaa, niin tämä postaus on omistettu vaan hevosille. No okei, yhdelle hevoselle ja kahdelle ponille. Eli ne, joita ei heppajutut kiinnosta, voi jättää tämän lukematta.

Viime viikonloppu siis vietettiin Lappeenrannassa hevostellen, sen takia jäi kissakahvila ja i love me -messut näkemättä. Pääosassa viikonloppua siis oli suomenhevonen Tuikku (7wee) ja shettikset Vampyyri (4wee) ja Vihtori ( myös 7wee). Eikös se hevostelu alkanut jo melkein heti kun pihaan pääsi, eli ekana taluttelemaan serkkua toisella ponilla ja sen mielestä se oli kamalaa, koska se on tottunut isoihin hevosiin. :D No voihan se noinkin mennä, vaikka itse olisin pienenä ollut ihan tyytyväinen poniin, kun ei tipu niin korkealta. Sitten pistettiin ihan varusteet niskaan poneille, toista ajettiin ja toisella ratsasti lapset (2- ja 4wee).

Tässäpä nämä ponit on, etualalla musta Vampyyri ja takana Vihtori

Ja sitten vielä tämä täysikokoinen, eli Tuikku

"Onko sulla herkkuja?"

Sen illan suunnitelmissa oli myös kammeta mies hevosen selkään, hevonen liinan päähän ja juoksuttamaan. Kenen mielestä on ilkeää laittaa muutaman kerran selässä ollut mies ravaamaan ja laukkaamaan? :D Eipä siinäkään touhussa kommelluksilta vältytty, koska ensin liikuttamatta ollutta hevosta piti juoksuttaa yksinään ja se päättikin liukkaalla alustalla kaatua. Vahinkojen arvioiminen, pienen pieni haava takajalassa, ei muuta vikaa missään, joten homma jatkui paikan vaihdolla ja sitten varusteet niskaan ja mies selkään. Heti ekassa laukassa tuli pienet pukit ("Mä mietinkin miks se tuntu niin kummalliselta"), sitten kun laukka ei meinannut sujua, niin kävin siellä selässä vähän näyttämässä kuria hevoselle, niin se meinasikin ottaa kunnon spurtin ja paeta paikalta (ja ottikin, mutta ei päässyt pakenemaan paikalta, mikä lie energiakohtaus). Viimeisenä vielä liina irtosi juoksuttajalta (en muuten ollut minä, kerrankin) ja mies selässä ja hevonen jatkaa ravia suurin piirtein itse päättämäänsä suuntaan ennen kuin kokematon ratsastaja saa sen pysähtymään. No onneksi vain parikymmentä metriä, se reissu päättyi mäntyyn. :D Ja muuten, kukaan ei tippunut sieltä selästä! :D Positiivista, vaikka odotinkin miehen tippuvan suurin piirtein ensimmäisissä raviaskelissa.

Itse ratsastuksesta ei ole kuvia, koska varmaan kaikki kuvat oli tärähtäneitä. Ja kuvaajanahan toimi siis mieheni. :D

Seuraavana päivänä olikin vuorossa enemmän ponien liikutusta (enkä kuollaksenikaan muista ratsastiko lapset niillä ensin). Eli kärryt vaan perään ja ajamaan. Käytiin muutama kierros talon maita kiertävää tietä pitkin ajamassa ja sitten mentiin pellolle, jos siellä saisi poneilta enemmän energiaa kulutettua, kun ottaisi pienen kisan. No eihän kisasta mitään tullut kun Vampyyri otti ja lähti minulta käsistä (siis täh, niin pieni poni, joka vielä aina seuraa Vihtoria?). Se päätti oikoa mutkat suoriksi ja lähteä täysillä kotiin päin. Pienen ponin täysillä oli kyllä aika mitätön vauhti, mutta se mutkien oikominen ei ollut mitenkään mukava ratkaisu, koska kyydissä ollut mies ei millään meinannut ymmärtää, että jos hän ei nyt kallistu vastakkaiseen suuntaan, niin kärryt voi kaatua. Vasta viimeisessä mutkassa ymmärrys valaisi mielen, mutta kyllä siitä huolimatta pystyssä pysyttiin.

Tämä kuva on kesältä, mutta tulkoon sekin tänne, niin on vähän parempaa kuvamateriaalia

Koirako? Raukka pestiin ajon jälkeen, koska sen karva oli ihan kamalan näköinen kesäihottuman jäljiltä. Ainakin eron huomasi, poni muuttui niin nätiksi ja kiiltäväkarvaiseksi!

Tuikullekin oli hankittu valjaat ja kärryt, joten silläkin ajamista oli sille päivälle kaavailtu. Sepä ei sitten ollutkaan niin yksinkertainen urakka, kun olevinaan suokilla olleet valjaat olikin aika monelta kohdalta pienet ja Tuikkupa pelkäsikin kärryjä. Ristiriitaista informaatiota asiasta oli saatu, mutta se oli kai joskus kaatunut kärryjen kanssa tai jotain. Tuikku on siis ollut joskus alunperin ravihommissa ja sitten ratsuna ja nyt siitä olisi tehtävä työhevonen. Ei mennyt Tuikunkaan ajo kuin elokuvissa (onneksi en suostunut sillä ajamaan), koska alkuun hyvän näköinen ravi saikin vähän lisäpuhtia jostain pienestä kolauksesta ja hevonen otti ja lähti pellolta suorinta tietä kotiin, eli siis metsän läpi. Kärryt ja kuski jäi heti metsän reunaan ja hevonen pääsi kotiin kun mahavyö antoi periksi. No ei muuta kun hevosta tarkistamaan (joka oli juossut suorinta tietä syömään), taas ihan minihaava jalassa ja muuten aivan täysin kunnossa oleva hevonen, onneksi. Niin joo, kuskillekaan ei käynyt mitään. Sitten otettiin hevonen talutukseen ja lähdettiin vielä sitä paniikkipaikkaa katsomaan (koska siinä, mihin kärryt jäi, on jo ennestäänkin mörköjä) ja Tuikusta se oli vaan kivaa, kun sai syödä mielin määrin heinää pellosta samalla kun käveltiin. Eipä ainakaan jäänyt se kohta sellaisena pahana paikkana mieleen.

Ajamisestakin on vain video, mutta on tässä kuvassa sentään ne valjaat päällä!

Päätettiin sitten vielä ratsastaa Tuikku, koska sen energiaa ei saanut sillä ajamisella purettua, joten taas hevonen liinan päähän ja raviharjoituksia. Tai siis lähinnä harjoituksia meille ihmisille. Minäkin joskus yli kymmenen vuotta sitten ratsastuksen lopettaneena tarvitsin todellakin vähän mielenvirkistystä harjoitusravin suhteen ja kun tilaisuuksia ei koskaan ole liikaa, niin pyörittiin sitten siellä pellolla pidempäänkin. Mieskin käväisi selässä ja jopa laukkasi vähän. Ja tällä kertaa tippui, koska laitettin se menemään ilman jalustimia ja hevonen otti vähän nopeamman lähdön suoraan ja kun liina kiskaisi sen takaisin ympyrälle, niin tasapaino meni ja mies putosi kun hevonen oli jo melkein paikoillaan. Tosin nauru loppui siihen, kun hän kertoi tippuneensa puhelimeni päälle. Ja tämä episodi ei tullut edes videolle, kyllä harmittaa! Mutta ei ainakaan ollut niin pahan näköistä pomppimista se meno ilman niitä jalustimia, kun ei ollut mitään, mistä ottaa tukea niihin pomppuihin.

Tämäkin kuva on kesältä. Tämän jälkeen poika on vaan koko ajan puhunut, että haluaa ratsastaa ja ajaa vain Tuikulla :D Olisittepa nähneet miten tomerasti hän kiskoi ohjista pään ylös ja komensi hevosta kun se yritti jäädä syömään :D

Seuraava päivä olikin sitten jo sunnuntai ja koska silloin piti sataa räntää ja olla inhottava keli, niin oltiin suunniteltu putsaavamme kaikki varusteet. Onneksi satoi vain vettä! Mutta ennen kuin tuohon hommaan pääsi, niin käytettiin vielä lapsia maastossa poneilla. Toinen ei ensin halunnut ratsastaa, koska vain toiseen ponien satuloista oli satulavyö, mutta eipä hän montaa metriä taluttanut kun jo halusikin ratsastamaan. Itsestäänselvyys tietysti oli, että 2-vuotias saa satulan ja 4-vuotias menee ilman ja koska Vampyyri sattuu olemaan lempparini (ja koska Vampyyri on vasta 4 ja välillä vielä pikkuisen arvaamaton, niin minä olen sitä sitten ajanut ja hoitanut), niin minähän talutin sitä ja tätä 2-vuotiasta, josta pitää vielä toisen pitää kiinni. Harmi vaan, että meitä oli vain kolme taluttajaa, koska olisihan tämä 4-vuotiaskin ilman satulaa tarvinnut vähän jotain tukea, koska muksahti kaksi kertaa alas selästä. Ei kuulemma sattunut eikä pelottanut yhtään. Tilannetta ei tietänkään auttanut se, että yleensä niin laiska Vampyyri haluskin aina saada reippaamman Vihtorin kiinni ravilla ja Vihtori kilpaviettisenä lähti myös ravaamaan, joten oli tällä 4-vuotiaalla välillä töitä pysyä siellä selässä. :D Mutta silti halusi pihassa näyttää miten hän ihan itse ratsastaa (taluttaja vain käveli vierellä, eikä pitänyt kiinni mistään) ja 2-vuotiaskin tahtoi näyttää miten hienosti hän ravaa. :)

Tässäkin taas kesäinen kuva Vihtorista työssään. Ja Vihtorihan on ihan oikeasti tuollainen koiran kokoinen :')

 Olisittepa muuten nähneet sen varustekasan, mikä piti putsata! Kahden ponin valjaat päävehkeineen, 2 satulaa (kolmaskin olisi ollut, mutta kerkesi jo kadota meiltä :D) ja vielä Tuikun suitset. Tuikun valjaita ei alettu putsaamaan, kun ne kerran rikki oli ja siellä oli niitä pieniä varusteita seassa + ne oli suhteellisen uudet. Hitsit, kun tästä kasasta ei tullut otettua kuvaa, eikä edes katsottua kelloa miten kauan meni, mutta kyllä siinä jonkun aikaa istuttiin. Koska siitä touhusta ei ole kuvia, niin laitetaan kuvat ponien ralleista tarhassaan. :)

Raviponit :) (joo'o, sen pesun jälkeen oli PAKKO piehtaroida)

                                 Ja tällä villillä rodeoponilla ne lapset vielä joutuu ratsastamaan..

Tappeluksihan se homma sitten meni..

"Täältä et varmasti nää meitä!"

 Seuraavalla kerralla taas kissajuttuja, nimittäin se, miten pullukat kissat meitä kotona odotti ja ne huiskut. Sain niitä kaksi lisääkin. :)

Jotain eloa

Saadakseni jotain elämää taas tänne, niin kerron teille pikaisesti parista sattumuksesta, jotka tuon karkureissun jälkeen tuli. Eli sunnuntaina Rosaa pisti silmän alle ötökkä (tiedättekö muuten miten törkeän hintaista olisi ollut soittaa tuhatjalkaan sunnuntai iltana, onneksi löydettiin toinenkin päivystävä ell) ja annettiin sille puolikas tabletti kyypakkauksesta, jolla turvotus laski ja kaikki oli hyvin. Siis tiistaihin asti, kun reaktiona ötökkään Rosalle tuli taas se sama värikalvon tulehdus. No saatiin heti aika eläinlääkäriin ja siellä olivat vielä vaihtaneet aikamme silmiä tutkivaan lääkäriin, mikä olikin oikein hyvä. Kontrolloitiin samalla se toinenkin silmä, jonka kortisonitipat saimme lopettaa ja uudet aloitettiin sitten siihen reagoineeseen silmään. Tutkittiin samalla FIV (immuunikato) ja FeLV (leukoosi), ettei toistuvat tulehdukset vaan johdu niistä ja negatiiviset oli, ONNEKSI. Ehdin jo kuvitella päässäni kaikki kauhuskenaariot siitä, mitä käy kun Röllistä pitää ottaa verikoe ja jos se onkin terve, niin kumpi kissa luovutetaan ja minne ja mitä siitä seuraa. Rosa oli verikokeen oton aikana oikein nätisti, niinkuin tiesinkin aikaisemmasta kokemuksesta, mutta huuto oli VALTAVA. Raukkaa myös ahdisti taas se silmien syynääminen ja se päättikin hypätä syliin monta kertaa pöydältä. Tähän mennessä on riittänyt kun on saanut etutassut nostaa äidin olkapäille. Ihana <3 Onneksi Rosa on erittäin lääkärikelpoinen kissa, ei tee kenellekään mitään, huutaa vain.

Saatiin muuten hieman parempi selitys sen silmävaivoille (aiemmin herpes, joku immunologinen syy ja nyt reaktio ötökän pistoon), eli jospa syynä onkin se ientulehdus suussa, josta bakteerit pääsevät vaeltamaan silmään tulehduttaen sen. Tämä olisi mielestäni paras selitys mokomaan vaivaan, koska hampaat on aina hoidettavissa harjauksella, kun vaan muistaisi pestä niitä. Herpestä taas ei oikein hoidetakaan.

Äh, miten voikin olla noin huono tuuri, että kaikki sattumukset tuli samalla kertaa?

Meinasin unohtaa! Kävi meille muutakin, kun oltiin reissussa taas ja Rosa oli ulkohäkissään koiraa piilossa. Tai siis koira oli piilossa sisällä :D Rosa nimittäin oli kaivanut tiensä ulos sieltä ja oli kaivamassa pehmeää hiekkaa yhden ulkorakennuksen luona oikein innoissaan. Mistä tuokin prinsessa kaivamisvimman on saanut? Mutta kun isäni oli mennyt ulos koiran kanssa, Rosa oli katsonut parhaaksi siirtyä keskelle pihaa ja siinä välissä kun pääsin ulos ja kutsuin kissaa, niin se pinkoi sisälle niin lujaa kuin tassuistaan pääsi. Kyllä naurettiin sen ilmeelle, millä se sisälle juoksi :D Mutta onneksi ei tuossakaan päässyt mitään tapahtumaan, kissa ei lähtenyt kauemmas eikä isän kissat olleet pihassa ja ei tullut tappelua. 

Nyt ei kuvia löydy, mutta kunhan ehdin ottaa kuvat, niin luvassa on aito kanansulkahuisku (niitä on tulossa kaksi lisää, kiitos serkulle. :) Varmaan voisin kertoa juttua myös parista ponista ja yhdestä hevosesta, koska taas ollaan menossa Lappeenrantaan hevostelemaan kummipojan luo vierailulle. Ketä kiinnostaisi vai eikö ketään?