Heppajuttuja

Kuten otsikostakin jo huomaa, niin tämä postaus on omistettu vaan hevosille. No okei, yhdelle hevoselle ja kahdelle ponille. Eli ne, joita ei heppajutut kiinnosta, voi jättää tämän lukematta.

Viime viikonloppu siis vietettiin Lappeenrannassa hevostellen, sen takia jäi kissakahvila ja i love me -messut näkemättä. Pääosassa viikonloppua siis oli suomenhevonen Tuikku (7wee) ja shettikset Vampyyri (4wee) ja Vihtori ( myös 7wee). Eikös se hevostelu alkanut jo melkein heti kun pihaan pääsi, eli ekana taluttelemaan serkkua toisella ponilla ja sen mielestä se oli kamalaa, koska se on tottunut isoihin hevosiin. :D No voihan se noinkin mennä, vaikka itse olisin pienenä ollut ihan tyytyväinen poniin, kun ei tipu niin korkealta. Sitten pistettiin ihan varusteet niskaan poneille, toista ajettiin ja toisella ratsasti lapset (2- ja 4wee).

Tässäpä nämä ponit on, etualalla musta Vampyyri ja takana Vihtori

Ja sitten vielä tämä täysikokoinen, eli Tuikku

"Onko sulla herkkuja?"

Sen illan suunnitelmissa oli myös kammeta mies hevosen selkään, hevonen liinan päähän ja juoksuttamaan. Kenen mielestä on ilkeää laittaa muutaman kerran selässä ollut mies ravaamaan ja laukkaamaan? :D Eipä siinäkään touhussa kommelluksilta vältytty, koska ensin liikuttamatta ollutta hevosta piti juoksuttaa yksinään ja se päättikin liukkaalla alustalla kaatua. Vahinkojen arvioiminen, pienen pieni haava takajalassa, ei muuta vikaa missään, joten homma jatkui paikan vaihdolla ja sitten varusteet niskaan ja mies selkään. Heti ekassa laukassa tuli pienet pukit ("Mä mietinkin miks se tuntu niin kummalliselta"), sitten kun laukka ei meinannut sujua, niin kävin siellä selässä vähän näyttämässä kuria hevoselle, niin se meinasikin ottaa kunnon spurtin ja paeta paikalta (ja ottikin, mutta ei päässyt pakenemaan paikalta, mikä lie energiakohtaus). Viimeisenä vielä liina irtosi juoksuttajalta (en muuten ollut minä, kerrankin) ja mies selässä ja hevonen jatkaa ravia suurin piirtein itse päättämäänsä suuntaan ennen kuin kokematon ratsastaja saa sen pysähtymään. No onneksi vain parikymmentä metriä, se reissu päättyi mäntyyn. :D Ja muuten, kukaan ei tippunut sieltä selästä! :D Positiivista, vaikka odotinkin miehen tippuvan suurin piirtein ensimmäisissä raviaskelissa.

Itse ratsastuksesta ei ole kuvia, koska varmaan kaikki kuvat oli tärähtäneitä. Ja kuvaajanahan toimi siis mieheni. :D

Seuraavana päivänä olikin vuorossa enemmän ponien liikutusta (enkä kuollaksenikaan muista ratsastiko lapset niillä ensin). Eli kärryt vaan perään ja ajamaan. Käytiin muutama kierros talon maita kiertävää tietä pitkin ajamassa ja sitten mentiin pellolle, jos siellä saisi poneilta enemmän energiaa kulutettua, kun ottaisi pienen kisan. No eihän kisasta mitään tullut kun Vampyyri otti ja lähti minulta käsistä (siis täh, niin pieni poni, joka vielä aina seuraa Vihtoria?). Se päätti oikoa mutkat suoriksi ja lähteä täysillä kotiin päin. Pienen ponin täysillä oli kyllä aika mitätön vauhti, mutta se mutkien oikominen ei ollut mitenkään mukava ratkaisu, koska kyydissä ollut mies ei millään meinannut ymmärtää, että jos hän ei nyt kallistu vastakkaiseen suuntaan, niin kärryt voi kaatua. Vasta viimeisessä mutkassa ymmärrys valaisi mielen, mutta kyllä siitä huolimatta pystyssä pysyttiin.

Tämä kuva on kesältä, mutta tulkoon sekin tänne, niin on vähän parempaa kuvamateriaalia

Koirako? Raukka pestiin ajon jälkeen, koska sen karva oli ihan kamalan näköinen kesäihottuman jäljiltä. Ainakin eron huomasi, poni muuttui niin nätiksi ja kiiltäväkarvaiseksi!

Tuikullekin oli hankittu valjaat ja kärryt, joten silläkin ajamista oli sille päivälle kaavailtu. Sepä ei sitten ollutkaan niin yksinkertainen urakka, kun olevinaan suokilla olleet valjaat olikin aika monelta kohdalta pienet ja Tuikkupa pelkäsikin kärryjä. Ristiriitaista informaatiota asiasta oli saatu, mutta se oli kai joskus kaatunut kärryjen kanssa tai jotain. Tuikku on siis ollut joskus alunperin ravihommissa ja sitten ratsuna ja nyt siitä olisi tehtävä työhevonen. Ei mennyt Tuikunkaan ajo kuin elokuvissa (onneksi en suostunut sillä ajamaan), koska alkuun hyvän näköinen ravi saikin vähän lisäpuhtia jostain pienestä kolauksesta ja hevonen otti ja lähti pellolta suorinta tietä kotiin, eli siis metsän läpi. Kärryt ja kuski jäi heti metsän reunaan ja hevonen pääsi kotiin kun mahavyö antoi periksi. No ei muuta kun hevosta tarkistamaan (joka oli juossut suorinta tietä syömään), taas ihan minihaava jalassa ja muuten aivan täysin kunnossa oleva hevonen, onneksi. Niin joo, kuskillekaan ei käynyt mitään. Sitten otettiin hevonen talutukseen ja lähdettiin vielä sitä paniikkipaikkaa katsomaan (koska siinä, mihin kärryt jäi, on jo ennestäänkin mörköjä) ja Tuikusta se oli vaan kivaa, kun sai syödä mielin määrin heinää pellosta samalla kun käveltiin. Eipä ainakaan jäänyt se kohta sellaisena pahana paikkana mieleen.

Ajamisestakin on vain video, mutta on tässä kuvassa sentään ne valjaat päällä!

Päätettiin sitten vielä ratsastaa Tuikku, koska sen energiaa ei saanut sillä ajamisella purettua, joten taas hevonen liinan päähän ja raviharjoituksia. Tai siis lähinnä harjoituksia meille ihmisille. Minäkin joskus yli kymmenen vuotta sitten ratsastuksen lopettaneena tarvitsin todellakin vähän mielenvirkistystä harjoitusravin suhteen ja kun tilaisuuksia ei koskaan ole liikaa, niin pyörittiin sitten siellä pellolla pidempäänkin. Mieskin käväisi selässä ja jopa laukkasi vähän. Ja tällä kertaa tippui, koska laitettin se menemään ilman jalustimia ja hevonen otti vähän nopeamman lähdön suoraan ja kun liina kiskaisi sen takaisin ympyrälle, niin tasapaino meni ja mies putosi kun hevonen oli jo melkein paikoillaan. Tosin nauru loppui siihen, kun hän kertoi tippuneensa puhelimeni päälle. Ja tämä episodi ei tullut edes videolle, kyllä harmittaa! Mutta ei ainakaan ollut niin pahan näköistä pomppimista se meno ilman niitä jalustimia, kun ei ollut mitään, mistä ottaa tukea niihin pomppuihin.

Tämäkin kuva on kesältä. Tämän jälkeen poika on vaan koko ajan puhunut, että haluaa ratsastaa ja ajaa vain Tuikulla :D Olisittepa nähneet miten tomerasti hän kiskoi ohjista pään ylös ja komensi hevosta kun se yritti jäädä syömään :D

Seuraava päivä olikin sitten jo sunnuntai ja koska silloin piti sataa räntää ja olla inhottava keli, niin oltiin suunniteltu putsaavamme kaikki varusteet. Onneksi satoi vain vettä! Mutta ennen kuin tuohon hommaan pääsi, niin käytettiin vielä lapsia maastossa poneilla. Toinen ei ensin halunnut ratsastaa, koska vain toiseen ponien satuloista oli satulavyö, mutta eipä hän montaa metriä taluttanut kun jo halusikin ratsastamaan. Itsestäänselvyys tietysti oli, että 2-vuotias saa satulan ja 4-vuotias menee ilman ja koska Vampyyri sattuu olemaan lempparini (ja koska Vampyyri on vasta 4 ja välillä vielä pikkuisen arvaamaton, niin minä olen sitä sitten ajanut ja hoitanut), niin minähän talutin sitä ja tätä 2-vuotiasta, josta pitää vielä toisen pitää kiinni. Harmi vaan, että meitä oli vain kolme taluttajaa, koska olisihan tämä 4-vuotiaskin ilman satulaa tarvinnut vähän jotain tukea, koska muksahti kaksi kertaa alas selästä. Ei kuulemma sattunut eikä pelottanut yhtään. Tilannetta ei tietänkään auttanut se, että yleensä niin laiska Vampyyri haluskin aina saada reippaamman Vihtorin kiinni ravilla ja Vihtori kilpaviettisenä lähti myös ravaamaan, joten oli tällä 4-vuotiaalla välillä töitä pysyä siellä selässä. :D Mutta silti halusi pihassa näyttää miten hän ihan itse ratsastaa (taluttaja vain käveli vierellä, eikä pitänyt kiinni mistään) ja 2-vuotiaskin tahtoi näyttää miten hienosti hän ravaa. :)

Tässäkin taas kesäinen kuva Vihtorista työssään. Ja Vihtorihan on ihan oikeasti tuollainen koiran kokoinen :')

 Olisittepa muuten nähneet sen varustekasan, mikä piti putsata! Kahden ponin valjaat päävehkeineen, 2 satulaa (kolmaskin olisi ollut, mutta kerkesi jo kadota meiltä :D) ja vielä Tuikun suitset. Tuikun valjaita ei alettu putsaamaan, kun ne kerran rikki oli ja siellä oli niitä pieniä varusteita seassa + ne oli suhteellisen uudet. Hitsit, kun tästä kasasta ei tullut otettua kuvaa, eikä edes katsottua kelloa miten kauan meni, mutta kyllä siinä jonkun aikaa istuttiin. Koska siitä touhusta ei ole kuvia, niin laitetaan kuvat ponien ralleista tarhassaan. :)

Raviponit :) (joo'o, sen pesun jälkeen oli PAKKO piehtaroida)

                                 Ja tällä villillä rodeoponilla ne lapset vielä joutuu ratsastamaan..

Tappeluksihan se homma sitten meni..

"Täältä et varmasti nää meitä!"

 Seuraavalla kerralla taas kissajuttuja, nimittäin se, miten pullukat kissat meitä kotona odotti ja ne huiskut. Sain niitä kaksi lisääkin. :)

Jotain eloa

Saadakseni jotain elämää taas tänne, niin kerron teille pikaisesti parista sattumuksesta, jotka tuon karkureissun jälkeen tuli. Eli sunnuntaina Rosaa pisti silmän alle ötökkä (tiedättekö muuten miten törkeän hintaista olisi ollut soittaa tuhatjalkaan sunnuntai iltana, onneksi löydettiin toinenkin päivystävä ell) ja annettiin sille puolikas tabletti kyypakkauksesta, jolla turvotus laski ja kaikki oli hyvin. Siis tiistaihin asti, kun reaktiona ötökkään Rosalle tuli taas se sama värikalvon tulehdus. No saatiin heti aika eläinlääkäriin ja siellä olivat vielä vaihtaneet aikamme silmiä tutkivaan lääkäriin, mikä olikin oikein hyvä. Kontrolloitiin samalla se toinenkin silmä, jonka kortisonitipat saimme lopettaa ja uudet aloitettiin sitten siihen reagoineeseen silmään. Tutkittiin samalla FIV (immuunikato) ja FeLV (leukoosi), ettei toistuvat tulehdukset vaan johdu niistä ja negatiiviset oli, ONNEKSI. Ehdin jo kuvitella päässäni kaikki kauhuskenaariot siitä, mitä käy kun Röllistä pitää ottaa verikoe ja jos se onkin terve, niin kumpi kissa luovutetaan ja minne ja mitä siitä seuraa. Rosa oli verikokeen oton aikana oikein nätisti, niinkuin tiesinkin aikaisemmasta kokemuksesta, mutta huuto oli VALTAVA. Raukkaa myös ahdisti taas se silmien syynääminen ja se päättikin hypätä syliin monta kertaa pöydältä. Tähän mennessä on riittänyt kun on saanut etutassut nostaa äidin olkapäille. Ihana <3 Onneksi Rosa on erittäin lääkärikelpoinen kissa, ei tee kenellekään mitään, huutaa vain.

Saatiin muuten hieman parempi selitys sen silmävaivoille (aiemmin herpes, joku immunologinen syy ja nyt reaktio ötökän pistoon), eli jospa syynä onkin se ientulehdus suussa, josta bakteerit pääsevät vaeltamaan silmään tulehduttaen sen. Tämä olisi mielestäni paras selitys mokomaan vaivaan, koska hampaat on aina hoidettavissa harjauksella, kun vaan muistaisi pestä niitä. Herpestä taas ei oikein hoidetakaan.

Äh, miten voikin olla noin huono tuuri, että kaikki sattumukset tuli samalla kertaa?

Meinasin unohtaa! Kävi meille muutakin, kun oltiin reissussa taas ja Rosa oli ulkohäkissään koiraa piilossa. Tai siis koira oli piilossa sisällä :D Rosa nimittäin oli kaivanut tiensä ulos sieltä ja oli kaivamassa pehmeää hiekkaa yhden ulkorakennuksen luona oikein innoissaan. Mistä tuokin prinsessa kaivamisvimman on saanut? Mutta kun isäni oli mennyt ulos koiran kanssa, Rosa oli katsonut parhaaksi siirtyä keskelle pihaa ja siinä välissä kun pääsin ulos ja kutsuin kissaa, niin se pinkoi sisälle niin lujaa kuin tassuistaan pääsi. Kyllä naurettiin sen ilmeelle, millä se sisälle juoksi :D Mutta onneksi ei tuossakaan päässyt mitään tapahtumaan, kissa ei lähtenyt kauemmas eikä isän kissat olleet pihassa ja ei tullut tappelua. 

Nyt ei kuvia löydy, mutta kunhan ehdin ottaa kuvat, niin luvassa on aito kanansulkahuisku (niitä on tulossa kaksi lisää, kiitos serkulle. :) Varmaan voisin kertoa juttua myös parista ponista ja yhdestä hevosesta, koska taas ollaan menossa Lappeenrantaan hevostelemaan kummipojan luo vierailulle. Ketä kiinnostaisi vai eikö ketään?

ERITTÄIN huonoa tuuria (vai omistajan taitamattomuutta?)

Aluksi pahoittelut, kun blogi ei (taaskaan) ole pitkään aikaan päivittynyt, mutta olen kolmatta kertaa kuukauden sisään kipeänä, kiitos kylmän taloyhtiön ja viime viikonloppu menikin ihka ensimmäisen kummilapseni ristiäisissä ja samalla hänen sisarustensa kanssa hevostellen (vai pitäisikö sanoa ponistellen, kun lapset ovat vielä niin pieniä, etteivät uskalla ratsastaa hevosella?). Mutta sain minä ihan hevostellakin siellä.

Tämmöinen hevonen sieltä löytyy ja mieskin on päässyt kuvaan. Ehkä toista kertaa hevosen selässä

 Kuvia ei nyt näistä tapahtumista löydy, koska eihän meillä kameraa ollut mukana ja ei niitä kuvia olisi kerennyt edes räpsiä jos olisi ollutkin.
 Mutta sitten takaisin meidän kissoihin ja tämän päiväiseen iltalenkkiin, jolta kotiuduimme juuri äsken. Alkuhan meni varsin mallikkaasti (siis ulos pääseminen ja ensimmäiset 20 metriä). Rölli oli tapansa mukaan sylissä, koska kulkee edelleen vain kotiin päin ja Rosa kulki seinän viertä niinkuin aina. No sittenpä vastaan tulikin pieni mäyräkoira ja ajattelin, ettei tässä mitään ongelmaa ole, kunnes omistaja vähän mainitsi, että voi tulla tappelu. En sitten tiedä tarkoittiko koiran vai kissojen puolelta, mutta manasipa jotain pahoja henkiä esiin, koska Rosapa päätti laittaa pystyyn kunnon shown. Se hyppi, rimpuili, kun koetin nostaa sitä syliin ja sähisi aivan hulluna sekä karkasi valjaistaan ja koiraraukka omistajineen katsoivat hölmistyneenä, mutta niin katsottiin kyllä mekin. Eihän Rosa koskaan ole tehnyt noin, varsinkaan koirille. Ehkäpä se sitten luuli sitä kissaksi tai jotain.. Rosa kyllä pysähtyi heti ja saatiin se takaisin valjaisiin, vaikka tätä showta oli siinä vaiheessa saapunut todistamaan toinenkin naapuri koiransa kanssa, jolle kissat olivat kesällä oikein ystävällisiä. Samassa hötäkässä Rosa pääsi repäisemään minua peukalon kynnen alta, sieltä parhaasta paikasta siis! Että osasikin koskea ja aloittelevan kynsihurahtaneen kannalta varmastikin hyvä, voin kuvitella sen tunteen kun kynsilakanpoistoainetta pääsee haavaan.

Sitten jatkettiin matkaa aivan normaalisti, myös Rosa sylissä tässä vaiheessa, koska se ei kulje tätä pientä väliä omin jaloin. Pääsimme kohtaan, jossa molemmat kissat lasketaan alas ja ne jatkavat tyytyväisinä matkaa kotiin päin, hieman naureskeltiin Rosan puuhkahännälle, koska se raukka näytti sen kanssa aivan töpöhäntäiseltä. Etenimme ehkä 20 metriä (noin sata metriä ensimmäiseltä "onnettomuuspaikalta"), kun Rölli kiersi valotolpan väärältä puolelta. Eipä siinä mitään, aloin kiertää fleksiä tolpan ympäri, kun se pääsikin irti. En ymmärrä miten sekin tapahtui, yhtäkkiä se vaan lipesi. Ehkä se ei vaan mahtunut Rosan fleksin kanssa samaan käteen (yleensä minä talutan molempia kissoja niin päästään vauhdikkaammin etenemään). Röllihän tietysti säikähti fleksin kolinaa perässä ja se ryntäsi täyttä kyytiä jonkun pihapusikoihin, siitä pihan läpi (kolinaa vaan kuului, toivottavasti mitään ei mennyt rikki) ja toisen pihapuskan läpi kotiin päin. Onneksi ei sisälle siihen taloon, koska ovi oli auki! Ties mitä se paniikissa siellä olisi hajottanut fleksinsä kanssa.. Ajateltiin tietysti, että kotiovellahan se on meitä odottamassa, se tietää missä ovi on ja osaa aina suunnata sinne. Vaan eipä kissaa näkynytkään ovella, eikä lähimmissä puskissakaan. Sitten etsimään kauempaa ja toivottiin, ettei se ole minkään tiheimmän puskan keskellä, koska se ei varmasti ilmaisisi olinpaikkaansa, mutta onneksi ei, se keikkui nimittäin yhdessä pihan erittäin monista tammista jossain parin metrin korkeudella. Ilmeisesti vauhti oli siinä vaiheessa loppunut kesken, koska se ei ollut päässyt oksalle, vaan roikkui siinä etujaloillaan. Sieltä se katseli hädissään, että äiti pelasta minut! Nappasin fleksistä kiinni, ettei se kiipeä korkeammalle ja samalla mietittiin kumpi kiipeää hakemaan kissan (ensimmäiset oksatkin oli siellä jossain parin metrin korkeudella), kun Rölli päättikin koettaa päästä korkeammalle ja pudota. Taisi sillä vähän pää kolahtaa oksaan kun se alas tuli ja ei edes jaloilleen pudonnut, mutta onneksi ehdin hiukan hidastaa putoamista fleksistä. Kissaraukka oli aivan hädissään, hengitys raskasta ja häntä ihan pörrössä. Kotona sitten tarkistettiin, että kynnet on tallella ja silmiin ei tullut haavoja ja muutenkin se oli päällisin puolin kunnossa, mutta aivan kauhuissaan. Nyt se piilottelee jossain sohvan alla, mutta on syönyt raksuja, joita sai hyvitykseksi kamalasta lenkistään.

"Se hirviö? Missä!?" Kuva ei liity tapaukseen.

Täällä sitten epätoivoisina mietitään, että nyt se ei varmaan enää koskaan uskalla ulkoilla valjaissa, koska ei ennen tätäkään pitänyt niistä. Miten kaikki tämä voikin sattua yhdellä kertaa?

Kissanminttukivaa ja vähän muutakin

Tänään kissat jaksoivat innostua kissanmintusta ja Rölli jopa ilman sitä. Se pyöri matolla aivan onnessaan, joten sen onnea lisätäkseni kävin ripottelemassa kissanminttua sille. Siitäkös ilo syntyi, vimmattua nuolemista ja pyörimistä, niin kauan kunnes Rosa tuli ja pilasi koko touhun.

Sitä pitää nuuhkia..

...Ja syödä, niin ne parhaat överit tulee!

Kissanminttuöverit

Hmm, break dance?

Vimmattua nuolemista, tällä kertaa sitä ei ihme kyllä seurannut vimmattua itsensä päähän potkimista, mikä on normaali reaktio minttuövereihin :D

"Ihana sormi"

 Mutta sepäs ei Rölliä haitannut, kun lelulaatikosta voi mennä etsimään koko pussillisen minttua, pyöriköön Rosa vaan siellä jämissä! Sitten kun äiti kielsi sen touhun, niin piti vähän tapellakin.

"Oon näin söpö, en ymmärrä miks Rölli lähti pois"

Venyytyyyys

Siellä se Rölli on taustalla ryöväämässä minttuja lelulaatikosta, mutta MIKÄ on tuo maha joka roikkuu laatikon reunan yli?!

"Älä kuule mulle ala!"

Tällä viikolla tapahtui muutakin jännittävää, nimittäin riepulelu, jolla ei koskaan leikitä, siis ei todellakaan koskaan, osoittautui ihanaksi muutaman minuutin ajan. Kunnes isi tuli ja heitti lelun imurin luo ja leikki loppui siihen. Tyhmä isi, kuka haluaa leikkiä imurin luona? Myös paperi oli maailman jännittävin lelu (ja ärsyttävin kun isi tökki sillä Rosan varpaita). Tällä viikolla onkin etsitty kaikenlaiset vanhat lelut käyttöön, tai Rölli etsii ja Rosa leikkii. Rölli on saanut leikkiä rauhassa omalla lelullaan vain öisin, kun äiti oli kipeä ja Rosa malttoi nukkua sohvalla äidin vieressä. Jos joku sattuu miettimään miksi nukuin sohvalla, niin siihen on parikin syytä. Kipeänä yleensä oksennan ja siitä on lyhyt matka vessaan + kun yhtenä yönä olin valvonut 4 tuntia niistäen nenää ja siinä välissä yrittäen nukkua, aina heräten isin kuorsaamiseen/pyörimiseen tms, niin vaihdoin suosiolla majapaikkaa. Sain sitten nukuttua jopa hurjat 4 tuntia. Kun siis ensin valvoin kaksi tuntia lisää.

Sinisimmu

"Ihana riepu"

"Nyt mä sen paperin nappaan!"

 Myös muuta jännittävää tapahtui, nimittäin kissat malttoivat rauhoittua sohvalle yhteiskuvaan (joka on tietysti otettu illalla pimeässä lähinnä akvaarion valolla). Ne kyllä tykkää pestä ja puunata toisiaan, mutta yhdessä ne nykyään harvemmin nukkuvat, koska meidän läskipullukka Pumpis litistää Röllin alleen. :D

 Lisää jännityksiä oli luvassa Rosalle, se nimittäin pestiin ja sen jälkeen vielä kuivattiin. Ihan tuosta noin vaan yhtenä aamuna sain idean pestä sen, koska se nyt vaan sattui pahaa aavistamattomana olemaan vessassa, kun olin menossa suihkuun. Pesulle siis. Ok, minä en pessyt, pidin vain kiinni tarvittaessa (kumihanskat kädessä) ja suihkuttelin vettä, koska olen allergisoitunut pesuaineelle niin paljon. Mitähän lie siinäkin on.. Mutta siis kesällä Rosaa ei kuivattu, koska oli niin kuuma, että oli varmasti vain ihanaa olla märällä turkilla ja keväällä jos sitä pestiin, se yleensä tapahtui illalla ja silloin sai tulla yöksi peiton alle lämmittelemään, niin ei tullut kylmä. Nyt kuitenkin ajattelin, että se on märkä vielä ensi viikollakin, jos sitä ei kuivaa, niin sitä sitten kiusattiin oikein urakalla. Yllättävän hyvin se sen kuitenkin sieti (niinkuin kaiken) ja oli paikoillaan tuollaisessa syvennyksessä. Kerran se yritti vähän enemmänkin päästä pois, mutta sitten taas rauhoittui. Kestääkö teidän kissojen turkilla kauankin kuivua? Meillä kuivatellaan melkein vuorokausi ilman hiustenkuivaajaa.

"Hirveä puhuri, pakko pitää vähän tukea kengästä"

Vielä yksi jännittävä asia (omistajan kannalta tällä kertaa!), nimittäin ajattelimme testata raakaruokintaa, koska Rosalla on todella helposti sekaisin menevä maha ja onhan se luonnollisempaa kissan kannalta JA Mustissa ja Mirrissä oli raakaruuat alessa. No olihan se ostettava. Mutta turha kuvitellakaan, että minä kasvissyöjänä niitä yksin kissoille syötän, en ikinä! Mies sai katkaista pötköstä kissoille pätkän, joka sitten sulatettiin ja sekoitettiin vanhan ruuan sekaan. Ok, minä sekoitin ja olihan se ällöttävää, hyh, jotain lihamömmöä (broilerin jauhelihaa). Kissoille maistui ja eivät varmaan huomanneet mitään erikoista ruuassaan. Nyt ollaan taas ilman raakakokeiluja pari viikkoa, sitten mies tulee takaisin kotiin ja saa hoitaa ruokintapuolen. :D

Herkkua

 Loppuun vielä pakollinen söpöyskuva. <3

"Vaikka me aina tapellaankin, niin kyllä me silti tykätään toisistamme!"

Niin joo! Kaikki jotka ei ole jo huomanneet, niin blogin sivupalkkiin on lisätty mielenkiintoisia arvontoja ja niitä tietysti päivitellään sitä mukaa kun uusia tulee/vanhat loppuu. Menkäähän osallistumaan! :)

Muutos suunnitelmiin (+kuvapaljous)

Eihän se taas mennyt aivan niinkuin puhuin aikaisemmin.. Olinkin koko viime viikon kissojen kanssa reissussa ja on taas kiva palata kotiin! Alkuviikon olimme kissojen vakiohoitopaikassa, eli äitini ja veljeni luona ja loppuviikon sitten isäni luona maalla. Siellä kissat tykkäsivät olla! Rakennettiin jopa ulkoiluhäkki niille, joka valmistui vasta pari tuntia ennen lähtöä, joten ei sitä kauaa ehditty testata. (Huomatuksena tähän väliin, että kaikki pitkät kynnet kärsi ja nyt ne on lyhyet, ääh + voi peukkuraukkaa, koska en oppinut ensimmäisestä kerrasta, enkä vielä toisesta, enkä kolmannesta, niin se on nyt kipeä ja kynnen alle tuli verenpurkauma.)
Kuitenkin koko sunnuntai oltiin ulkona, joten kyllä kissat selvästi olivat väsyneitä sen jälkeen, Rosakin oli koko kolmetuntisen matkan kotiin ihan hipihiljaa! Ajateltiin jo, että se on vähintäänkin kuollut, kun niin hiljaista oli, mutta siellä se nukkui tyytyväisenä. Niin ja Rosahan sai tuntemattomalta pojalta kehun "tuo teidän kissa on tyylikäs!" :D) Nyt ei kyllä tekstiä irtoa tämän enempää, joten annetaan kuvien puhua puolestaan.

Niin ja jos joku nyt koki järkytyksen tullessaan blogiin, niin muutin ulkoasua hieman syksyyn sopivammaksi ja muutin kuvatkin pikkuisen isommiksi (laiskuuttani ei kuitenkaan samankokoisiksi.. Kai sekin pitäisi jaksaa tehdä!). Kunhan vaan tuon bannerin jaksaisi/osaisi muuttaa mieleisekseen. Odotetaan siis miestä kotiin hoitamaan tekniikka. :D

"Hmm, se Jani on tuossa, uskaltaakohan täältä tulla?"

Pöytätavat unohtuu heti vieraissa, kumpikin kissa kerjää koko ajan ja sehän toimii! Äidin harmiksi...

"Onkohan tuo mulle?"

Rölli ei oikein tiedä onko Jani kiva vai ei, joten herkkuja kerjätään häntä pörhössä :D

"Ihana parveke, mä vähän jätän tänne mun hajuja"

"Mikäs tuolla on?!"

"Siellähän on suuri maailma, mä meen nyt!" toim.huom. kissa ehdittiin pelastaa ennen kuin se lähti

Oravatelkkari toimii

"Minähän en siihen suuntaan tule!" Ehdittiin siis myös lenkkeillä viereisessä metsässä ja Rosahan oli ajatuksesta innoissaan, se ryntäili joka suuntaan, myös Röllin päältä. Rölli taas halusi vain kotiin.

"Ala tulla jo, koti on tuossa suunnassa"

"Täällä on jotain..."

Rölli: "Älä kerro sille Janille, että mä oon täällä.."

Rosa löysi hyvän paikan tarkkailla ihmisiä kun he kävivät vessassa. Tosin vessan vetämistä tuollainen pullukka vähän haittasi.. :D (Hitsin valo, kun on tuollainen kellertävä!)

"Saanko ruokaa jos katson sua tälleen söpösti?" Hah, Röllin kettuilme ja ihana piilo/ruuankerjuupaikka

Puolivalmis kissahäkki, johon uhattiin ensi kesänä myös kanoja laittaa.. Mihis ne kissat sitten mahtuu?

Melkein valmis häkki (katto asennetaan sitten myöhemmin samoin sisustus) ja testaaminen käynnissä

"Olen minäkin täällä, mut mä nukun"

Kotona koettiinkin sitten ihmetyksen hetkiä, koska Rosa ei koskaan käytä pesää, joka on "väliaikaissäilytyksessä" vessanpöntön ja kissojen vessan välisessä nurkassa, mutta nyt se on nukkunut siellä jo monta kertaa. Matkojen rasitusten jälkeen on ihana vaan halia kaveria ja nukkua! :)