Matkoilla ja kissojen tuliaiset

Pitää kai se tännekin kertoa, miten meillä matka meni. Kissoilla ainakin oli ollut ikävä kun tulin kotiin ja kun seuraavana päivänä aloin taas pakata matkalaukkuja, Rosa oli sitä mieltä, että häntä ei jätetä! Niin ja poroja ei menty katsomaan :(

"Pakkasin jo itseni, et voi jättää minua kotiin!"

Rosa "voidaanko matkustaa kahdestaan?" Rölli "Äiti vie tuo pullukka pois, mä litistyn!"

"Yksin mahtuu paljon paremmin!"

Kissoilla oli ilmeisesti kaikki ollut hoidossa hyvin, mitään suurempia tuhoja eivät olleet tehneet, paitsi Rölli oli päässyt lempipuuhaansa, eli vessapaperin repimiseen. Meillä sitä ei enää harrasteta, kun vessapaperit on piilotettu kissoilta. Kotimatkalla Rosa huusi normaalia enemmän, niin päätin sitten tavoista poiketen päästää sen ulos kopasta ja auton tutkittuaan se rauhoittui isin syliin ja olisi siinä viihtynyt varmaan koko loppumatkan, mutta laitettiin se kuitenkin takaisiin kuljetusboxiin.

"Haukotus, joko ollaan kotona?"

"Tässähän on hyvät maisemat"

Kun kissat olivat kotiutuneet hoidosta ja mekin olimme suurinpiirtein saaneet matkalaukut purettua, niin sitten taas lähdettiin (ok, parin päivän välillä). Tällä kertaa ihan vain päivän reissu, käytiin Kauhavalta hakemassa auton peräkärry ja tietysti Tuurissa Keskisellä oli käytävä ja kissoillekin tarttui matkaan tuliaisia muutama, kaikki muu tavara olikin sitten minulle. :D Tarvitseeko edes kysyä mitä ostin, no kynsilakkoja! Ok, vähän (siis paljon) muutakin. Mutta edelleenkään ei löytynyt lautasia, joita oikeastaan sieltä etsittiinkin. Liian tarkka maku.. ;D Samalla käytiin myös Seinäjoella serkun lasta katsomassa (oli siellä koirakin, joka nuuski kissanhajut tarkkaan) ja kotona oltiinkin sitten vasta myöhään illalla. Kissat olivat heti ovella vaatimassa ruokaa, koska kaikki evääthän oli syöty jo aamulla.. :D

Hiirille käy meillä näin..

...Joten ostin toisen pakkomielteen kohteeni kissoille tuliaiseksi!

Koska ei voitettu arvonnoista ruokaa, ostettiin sitä itse! Yksi purkki on jo syöty, Rosa olisi syönyt enemmänkin. Kuvaankin tuli mukaan vaatimaan itselleen hekkuja.

"Tuohonhan minä en koske!" eli Röllistä ruoka oli pahaa, kunnes lisäsin siihen muutaman raksun sekaan.

Rosalle ostettiin myös tuollainen putki, ne on sen lemppareita. Kuvausassistentti taas mukana kuvassa..

 Nyt ei sitten äiskä olekaan lähdössä kuukauteen mihinkään, mutta petturi isi jätti meidät yksin! :( Täällä sitä ollaan 5 viikkoa kissojen kanssa kolmestaan, mitähän hauskaa keksisi?

Rosan rutiinit (+haava)

Rosa on meillä se kissa, jolla on aina jotain meneillään. Jos se ei ole silmätulehdus (/herpes tai joku immunologinen syy, ottakaa näistä nyt selvää), niin löytyy ötökän pistoa, haavaa, palovammaa (hellan päällä hyppiminen on kivaa ja ERITTÄIN kiellettyä) tai sitten sitä ainaista ientulehduksen poikasta. Siitäpä syystä Rosalla on aivan omat erityiset rutiininsa. Ja Rölli kiittää ettei sillä ole mitään näistä!

Aivan pisimpään (ja epäsäännöllisimmin) Rosalla on harjattu hampaita. No sehän pitäisi tehdä joka päivä, tiedetään, mutta kyllä sen tuppaa aina unohtamaan. Rosalla siis ikenet muuttuvat pikkuisen punaisiksi ja hengitys alkaa haista, joten hampaat täytyisi joka ilta pestä, etteivät ne nyt ihan suusta putoa. Oikeastaan ainoana hoitona on hampaiden harjaus, onneksi se sujuu ilman kummempaa vastustelua. Hammastahna on sitä paitsi Rosan lempparia!

Pientä punoitusta havaittavissa, hampaat on pesty muutamana iltana, koska hoitopaikkaan en muistanut ottaa hammasvälineitä mukaan

Näillä pestään

"Nami"

Seuraavana tulee sitten se silmän (huom. vain yhden silmän kerrallaan) värikalvontulehdus, johon on syyksi annettu herpes, viime kerralla toinen eläinlääkäri oli sitä mieltä, että se ei johtuisikaan herpeksestä vaan jostain immunologisesta syystä. No minulle se on aivan sama, kunhan saa lääkkeet joilla vaiva katoaa (ainakin hetkeksi). Tällä kertaa ollaan sitten kolme kuukautta kortisonisilmätippakuurilla, josta on vielä kaksi jäljellä. On tämäkin vaivaan auttanut, Rosasta tosin taisi olla mieluisampi se vanha resepti, koska siihen sisältyi kipulääke, lempparia sekin. (Tässä kohtaa Rölliä harmittaa, sekin tykkää kipulääkkeestä!)

Tällaista tällä kertaa

Tämä nyt ei enää näin kylmällä kuulu meidän rutiineihin, mutta kesällä se kuului, joten pistetään tämäkin. Eli karvat ajettiin mahasta pois ja muualtakin (paitsi kauluri jätettiin) lyhyemmiksi, niin ei olisi niin kuuma. No 32°C lämmintä sisällä, niin eipä paljoa auttanut, kissat makasivat aivan raatoina koko päivän. Mutta uskon kyllä, että Rosalla ei ollut läheskään niin tukalaa kuin mitä olisi ollut kaikki villat päällä. Niin ja karvojen ajelu oli yhtä helppoa kuin pesu, toisella kädellä puolihuolimattomasti kissasta kiinni ja karvat pois. Rölliltäkin kerran on karvoja ajettu (vuosi sitten), vieläkin on arvet kädessä muistona siitä toimenpiteestä..:D

Rosa vähän loukkaantuneena toimenpiteestä, sinne meni kaunis turkki!

Tässä vielä kalju massu

Tämä nyt ei niin rutiineihin kuulu myöskään, mutta eilen hampaita pestessä löysimme Rosan takajalasta kynnen vierestä haavan. Ensin katsoimme, että onko siihen tarttunut kissanhiekkaa, mutta kun nypittiin liat pois, se osoittautuikin kuivuneeksi vereksi ja haavaksi. Ei mitään tietoa mistä tämäkin on tullut, mutta koska siinä likaa oli päällä, niin sen on täytynyt tulla ulkona joko heti lenkin alussa tai ennen sitä. Jalkaansa se ei missään vaiheessa aristanut tai nuollut, joten ei se ilmeisesti kovin kipeä ollut. Haava puhdistettiin ja senkään jälkeen se ei kissaa kiinnostanut. Yön aikana siitä oli pikkuisen verta vuotanut, joten puhdistus on taas edessä, kunhan tästä koneelta pääsen..

Aika pikkuinen haava, mutta varvas oli turvonnutkin haavan kohdalta ja verta oli vuotanut jonkin verran

Nyt onkin lyhyen ajan sisään pitänyt leikkiä enemmänkin eläinlääkäriä, Sissillä (josta jo kerroinkin) oli tulehtunut punkin purema. Hyh, siitä tuli ihan mätää kun sitä puristi ja sitähän siis puhdistin ihan kirvelevällä puhdistusaineella, koska muuta ei ollut ja kissa oli vaan tyytyväinen kun pääsi syliin! Kyllä meillä Rosakin olisi tuollaisesta hermostunut, vaikka muuten kaikki toimenpiteet menee niinkuin ei mitään. Välillä kyllä ihmetyttää millaisia Sissistä ja Misusta on tullut, koska ne kumminkin ovat ulkokissoja lähes kaiken ajasta ja ne ovat niin luottavaisia ja hellyydenkipeitä mussukoita. Sissi on jopa sisäsiisti, vaikka ei ole sisällä hirveästi aikaa viettänyt, mutta tykkäisi kyllä.

Sissi ja haavanpuhdistusoperaatio ja niinkun näkyy niin Sissi makaa aivan rentona ja nauttii elämästään :D

Ja ettei menisi liian vakavaksi, niin mies välttämättä halusi tähän loppuun kuvan hänen käsityksestään naamioväreihin. :D

"Isi on tyhmä"

Äidin "yllätys"reissu

Varoituksen sana tähän alkuun.. Tämä postaus sisältää turhan paljon tekstiä, pari avatumista ja paljon kuvia, lukekoon ken jaksaa ja jos ei jaksa, niin vilkaiskaa ainakin kuvat. :)

Minulle tuli yhtäkkiä soitto sunnuntaina, että apua tarvittaisiin hommissa synnyinpaikkakunnalla. Ei se auttanut kuin lähteä, vaikka aluksi oltiin suunniteltu, että lähtö olisi vasta torstaina. No kissojahan ei voinut yhtään kiinnostaa (paitsi Rosa vähän kävi valvomassa pakkaamista), mutta äitiä huolestutti jättää kissat isille, joka ei tietenkään hali ja pussaa niitä (mikään ei voita äitiä! ;)).

"Pakkaathan varmasti vain tarpeelliset tavarat?"

"Ei mua nyt kiinnosta sun lähtö, mutta oiskohan isiltä jäänyt ruuantähteitä pöydälle?"

Rölliä ei kiinnosta senkään vertaa, vaan lintupaisti siintää mielessä..

Äiskän ei kuitenkaan tarvinnut tuolla reissulla ilman kissoja olla, sillä synnyinkodista löytyy kaksi ulkokissaa, jotka ovat kyllä maailman suurimmat kehruukoneet. Ei tarvitse mennä kuin 10 metrin päähän kissasta, niin kehräys alkaa ja ihan mitä tahansa saa tehdä, se on vaan ihanaa (mm. ajaa mopolla kissa olkapäällä, puhdistaa haava kirvelevällä puhdistusaineella ja kissa vaan kehrää).

Tässä siis Misu, 14wee

Pakko kertoa, kuinka toinen noista kissoista (Misuliina, Misu, se sininen siis) on villin navettakissan pentu, mutta se oli pienenä niin tyhmä, että meni aina piiloon, josta ei päässyt pois, joten minä reippaana tyttönä, varmaan juuri koulun aloittaneena menin ja nappasin kissan kiinni selkäkarvoista ja juoksen isäni luo näyttämään löytöäni. :D No äitini ihastui kissan väriin, joten se pidettiin ja kesytettiin (ei vaatinut paljoa, kissa on kyllä niin ihmisläheinen tapaus). Naapuritkin jaksavat vielä nykyäänkin muistuttaa kuinka veljieni kanssa kannoimme sitä kissaa ja se vaan roikkuu rentoja sylissä, paraskin ragdoll. ;) Misu myös seurasi minua kouluun muutaman kerran.. :D

"Tätä mieltä olen sun kuvaamisesta!" En ymmärrä miten tuo kissa voi aina reagoida kameraan näin.. Kamera saa siis olla puhelimessa tai ihan missä vaan, reaktiona on käännetty selkä.

Sissi olet ihana! <3

Toinen kissoista on Misun tytär Sissi Suikka (toisesta nimestä saa kiittää veljeäni ja suzuki s1 mopoa :D). Sissistä on syntynyt rakkaus bicolor väriin, niin nätti nassu ja ihana vaaleanpunainen nenä. <3 Sissi on aivan samanlainen kuin äitinsä, saa retuuttaa ihan miten päin vaan ja ei haittaa yhtään! Harmi kun Sissistä tuli otettua niin vähän kuvia.. :( No onneksi arkistojen kätköistä löytyy jotain.

Kissoilla oli herkkuateria, hauen mätiä

Sissi retuutuksessa ja ilme on mitä tyytyväisin

Pakko oli ottaa kuva Misun kiharista kutreista, mistähän se nuo on perinyt?

Maisemat reissulla ainakin oli hyvät

Sillä aikaa kun äiti oli poissa, kissat hyppi pöydillä (tässä tapauksessa parvekelaatikossa!) ja teki pahojaan isin pään menoksi. Kuvasta kiitokset siis miehelle, pakko myöntää, että olen huono bloggaaja, itse olisin ensin häätänyt kissan ja sitten vasta muistanut koko kuvaamisen.. :D

"Miten niin oon kielletyssä paikassa? Mutta tuolla on lintuja!"

Myös yksi huolestuttava viesti kolahti postilaatikosta, nimittäin huomautus kissan jätösten siivoamisesta! Kylläpä suututti kun sain kuulla, koska olemme itsekin valittaneet aivan järkyttävästä hajusta, joka talomme käytävällä on. Haju ei siis TODELLAKAAN tule meiltä ja miehen soitto isännöitsijälle hoiti tämän asian meidän kohdaltamme pois päiväjärjestyksestä, mutta joku muu saa kyllä ottaa syyt niskoilleen. Tekisi välillä itsenikin mieli käydä kolkuttelemassa ihmisten oville ja ottaa selville mistä se haju tulee, on oikeasti eläinrääkkäystä pakottaa kissa käymään niin likaisessa laatikossa ja elämään siinä hajussa. Voitte vaan kuvitella millainen haju käytävässä on ollut pahimmilla helteillä! Niin ja päättelimme, että meitä tuosta hajusta on syytetty vain siksi, että koko miljoonan asunnon taloyhtiössä ei ole varmaan yhtäkään ihmistä, joka ei tietäisi, että meillä kissoja on. Käytämme kissoja ulkona melkein joka päivä ja Rosa raapii asuntomme ovea ja huutaa ulospääsemisen toivossa, joten kissamme ovat näkyvä (erityisesti kuuluva) osa taloyhtiötä. Muiden kissoista ei välttämättä kukaan tiedä, joten ei ole ketä syyttää. Melko epäreilua sanoisin! (Ahdistaa muuten se, että huomautuksessa lukee selvästi, että haju tulisi nimenomaan meiltä.. toivottavasti kukaan ei oikeasti ole niin kyylä, että nuuskii meidän ovella! Muutan pois!) Ja vielä varmemmaksi vakuudeksi siitä, ettei haju todellakaan tule meiltä, on se, että olemme olleet lomilla pois kotoa kissojen kanssa varmaan 1,5 viikkoa putkeen (ja laatikko tietysti tarkasti siivottuna aina ennen jokaista reissua) ja SE HAJU kun olemme tulleet takaisin.. Käytävä haisee niin hirveältä, että oksennus meinaa tulla..

Saatte kyllä etsiä jonkun muun syyllisen!

Kun tulin kotiin, unilta herännyt Rölli kömpi vastaan ja oli iloinen kun äiti tuli takaisin, nousi takajaloilleen odottamaan silityksiä. :) Rosakin tuli perästä, mutta vähän varovaisemmin, äiti kun haisi vähän oudolta. Oudot hajut on aina pahoja Rosan mielestä, joten silittääkään ei olisi saanut, mutta eipä se haitannut, koska sillä oli vain ruoka mielessä. :D Kun isi tuli kotiin lähdimme käyttämään Rosan ulkona ja sillä aikaa Rölli oli viihdyttänyt itseään kaivamalla tavarat ulos repustani ja kun tulimme takaisin, se meni sen vessaan häpeämään. Outo kissa, vessa on sen turvapaikka.. En edes olisi huomannut koko asiaa, mutta Rosa kävi asioillaan ja menin siivoamaan sitä, niin siellä se Rölli kyhjötti. Varsinainen murheenkryyni, saisi keksiä jonkun puhtaamman turvapaikan!

"En oo tehny mitään pahaa"

Mutta eipä se reissaaminen vielä tähän lopu.. Nimittäin tänään lähdetään taas, tällä kertaa koko porukka. Kissat jäävät matkalla veljeni hoitoon (kunhan se nyt vaan muistaisi antaa Rosalle silmätipat tulehduksen hoitoon) ja me jatkamme matkaa Hankasalmen, Varkauden ja Kuopion kautta Vuokattiin ja käymmepä vielä Kajaanissakin toista veljeäni armeijassa tervehtimässä. Niin ja viikon päästä reissataan taas, tosin haetaan vain peräkärry Kauhavalta, käydään ehkä Seinäjoella sukulaisten luona kahvilla ja koska niin läheltä Tuuria mennään, niin onhan siellä käytävä! Ainut (tai oikeastaan toinekin) huolestumisen aihe on se, kun automme varoittaa jo jarrujen liiallisesta kulumisesta (huolto kyllä sanoi, että saa niillä vielä ajaa ja autonkorjaaja veljeni mittasi pinnaksi muistaakseni millin tai vähän yli) ja se, että eilisellä ajomatkalla kaasujalkani meinasi jo kuolla ja se istuminen puuduttaa ihan kamalasti! Kuukausi sitten tuli ajettua parissa viikossa varmaan parituhatta kilometriä (ja ratsastettua + ajettua ponia pehmusteettomilla kärryillä), niin tulin niin kipeäksi siitä kaikesta istumisesta, että vessassa käyntikin oli yhtä tuskaa.. :D Mutta tätä ette varmaankaan halunneet kuulla.. :D

Jos blogista ei viikkoon ala kuulua, niin tiedätte, että jarrut on pettäneet ja ollaan ajettu kolari. Tai sitten äiti on vaan niin innostunut poroista, että jäi Lappiin :D (Niille jotka ei tätä vielä tiedä, niin porot on mun ehdottomia lemppareita. Ja tiedän kyllä, että Kajaanissa ei paljoo poroja oo, mutta oon niin porojen perään, että saattaisin lähtee vähän pohjosemmaks ihan tuosta noin vaan. :D)

Litter locker ja kissanhiekkaongelma

Ostimme (mies osti kerrankin jotain kissoille!) pari viikkoa sitten litter lockerin (jos joku ei tiedä mikä se on niin tässä on kyseinen tuote) ensinnäkin siksi, että olimme sitä jo kauan miettineet ja toisekseen meidän toisessa vessassamme ei ollut ollenkaan roskista. Ja mikäs sen parempaa, tuote oli juuri sopivasti mustissa ja mirrissä tarjouksessa (litter lockerin ostajalle kissanhiekkapaketti kaupan päälle, taitaa vieläkin olla voimassa tuo tarjous). Nyt olemme sitä testailleet ja se vaikuttaa hyvältä!

Siinä koko komeus ja vieressä vielä kaupanpäällinen

Me asumme kerrostalossa, joten kissanhiekkaroskis on todella kätevä, ei tarvitse heti laatikon putsauksen jälkeen lähteä roskiksille. Ja roskiksille meno ei ole niin helppoa, ensin on tietysti laitettava edes hiukset, joten äidin elämää tämä uusi vempele helpotti huomattavasti! Hiekkalaatikkoa tulee myös tyhjennettyä nykyään useammin, jopa monesti päivässä.

Mukana tuli tuollainen pidike kissanhiekkalapiolle, jonka pystyi kiinnittämään joko jommalle kummalle sivulle tai sitten taakse. Lapio on meidän vanha, nuuka äiti ei voinut ottaa uutta käyttöön (niin ja ei niitä lapioita muutenkaan ole kuin 4)

Eli periaatteena siis on, että tuolla sisällä on pussi (sellainen pitkä, jonka alaosa solmitaan ja kun pussi tahdotaan vaihtaa, se katkaistaan ja taas solmut päihin. Ensimmäine pussiviritys tulee mukana, myöhemmin niitä aina ostetaan lisää.), johon jätökset tiputetaan ja kansi päälle. No okei, on siinä välissä vielä joku vetohommeli, joka siis sulkee pussin suun joka käytön jälkeen. Olemme litter lockerin oston jälkeen tyhjentäneet sen vain 2 kertaa, mutta mitään hajuja ei tule ulos edes silloin kun uutta jätöstä kipataan sisään. Vain silloin kun pussin vaihtaa, tulee hetkeksi sellainen imelä haju, joka kyllä häviää heti. Mutta tuosta hajusta kuvittelen, että se on Rosan pissan ominaishaju ja voin kertoa, että ainakin pentuna se oli TYRMÄÄVÄ!

Tuossa vielä tuota periaatetta, eli se läppä (joka näkyy ensimmäisessä kuvassa) on aina kiinni, paakkuja kasataan tuohon kuiluun. Läpästä vedetään kuilu auki ja hiekat tippuvat pussiin ja taas läppä kiinni, niin hajut pysyvät poissa. Ja pussi siis on tuossa ylimmän kannen alla tuollaisessa rullasta, josta sitä aina vedetään lisää, kun hiekkis tahdotaan tyhjentää.

Ja nyt litter lockerista kissanhiekkaongelmaan. Kuten jo sanoin, niin pentuna Rosan pissa haisi aivan järkyttävälle, siinä meinasi itku tulla sitä siivotessa (silmät kyllä vuotikin kun haju oli sen verran tymäkkä). Kasvattajaltakin kysyin, että onko hän huomannut mitään, mutta kuulemma ei ollut. No kyllähän siihen hajuun tottui (tai sitten se hävisi), mutta nykyään emme haista mitään, mutta ongelma onkin paakkuuntuminen. En ymmärrä mikä Rosan pissassa/pissaustyylissä on niin erilaista kuin Röllillä. Röllin paakut ovat siistejä ja tiiviitä, hiekalla ei ole väliä (ja mitään hajuakaan en ole ikinä huomannut), mutta Rosalla kaikki, siis AIVAN KAIKKI hiekat mitä olemme testanneet, murenee. Huoh..

En edes muista mitä meillä oli aluksi käytössä, saattoi olla jotain kaupan paakkuuntuvaa ei toiminut. No eipä ne tavan kaupan hiekat muutenkaan niin hyviä ole, joten sitten mustiin ja mirriin hiekkoja etsimään. Compact caren (original) mikrohiekoista taisi olla kaikki tuoksutkin testissä (no ok, pakko myöntää, olin tuohon aikaan harjoittelussa mustissa ja mirrissä, niin sain alennuksia vielä alennuksistakin, joten oli helppo testata kaikki mahdollinen ja vielä infota tuloksista henkilökuntaa, joka sai sitten osviittaa hiekkojen laadusta). Ainut mitä en testannut, oli se isorakeinen versio. Paakkujen laatu oli huono ja hiekka pölysi turhan paljon, kissojakin aivastutti käydä siinä. Sitten tuli Compact caren premium kissanhiekka (jota on näköjään nyt tullut paljon paljon erilaisia), se taisi paakkuuntua ihan pikkuisen paremmin, mutta eipä ollut hyvä kumminkaan (siitäkin kaikki tuoksut testasin, eli tuoksut ei meidän kissoja haittaa). No sitten kasvattajan suosituksesta testiin Ever clean, siitäkin on kaikki mahdolliset ja mahdottomat testattu. On ollut aqua breezeä, extra strenght hajustettua ja hajustamatonta, whiteä, multiple cattia ja onkohan jopa ollut sitäkin missä on puunpaloja tai jotain seassa. Multiple cat paakkuuntui paremmin kuin mustin ja mirrin omat
hiekat (ja ever cleaniä en ostanut mustista ja mirristä, harmi että luottoliike jäi muuton vuoksi eri kaupunkiin, sieltä sai halvemmalla) ja pitää myös hajuja paremmin. Mutta ei ne paakut silti pysy Rosalla kunnolla kasassa. Viimeksi ostimme Canadian fine mikrohiekkaa, koska kaupan testipurnukoissa sen paakut olivat tiiviimpiä kuin multiple catin (ja olihan hintakin halvempi, Ever clean on harmittavan hintaista). No kotona todellisuus on taas aivan toinen.. Paakkuuntuu Rosalla ehkä jopa aavistuksen huonommin kuin Ever clean. Taas on siis hiekan etsinnät käynnissä, suosituksia otetaan lämmöllä vastaan!!

Niin ja litter lockerin mukaan valitsimme Compact caren premium hiekoista multi catin, jota ei ollut niihin aikoihin kun hiekan etsinnät olivat akuutimmassa vaiheessa. Katsotaan nyt vielä miten se toimii, kunhan Canadian fine loppuu.

Mikäs kissablogi tämä olisi, jos ei olisi kissakuvia mukana? Kissat olisivat myös tahtoneet viilentyä jäätelöä syömällä, mutta tällä kertaa ei ollut laktoositonta

Toinen tapa viilentyä on nukkua suihkun lattiakaivon päällä

Nyt on näköjään joku hiekkis/hiekkaongelma meneillään, Kas kissaa -blogissakin on kissanvessan etsinnät menossa..

OCD

Nyt olen parina päivänä nukkunut olohuoneessa, koska siellä on niin ihanan viileää verrattuna makkariin, joka on aivan tukahduttava pätsi ja olen huomannut, että Rosa on keksinyt taas uuden kielletyn tavan. Tällä kertaa nimittäin telkkarin raaputtamisen! (Välillä tekisi kyllä mieli potkaista kissa alas parvekkeelta, mutta kukapa rakensikaan siihen verkon..) No niin, siis tähän mennessä tuo raaputus on rajoittunut ulko-oveen (varsinkin jos isi kehtaa lähteä ja jättää Rosan kotiin), ruokakaappiin ja satunnaisesti kaikkeen muuhun kiiltävä/heijastavapintaiseen. Eli siis kirjahyllyyn, jossa on lasiovet ja pieneen kaappiin, jossa myöskin on lasiovi.

Rosa käy istumaan takajalkojen varaan ja raapii aivan pakkomielteisesti ja ulko-ovella sekä ruokakaapilla myös huutaa surkeasti. Nuorempana Rosa varsinkin oli aivan koko ajan raaputtamassa noita kaappeja, nyt se on jostain syystä (onneksi) vähentynyt. Mutta se telkkarin raapiminen.. Molempina öinä herään sellaiseen vinkuvaan ääneen (sellaiseen kuin liitutaulua vetäisi kynsillä) ja mitäpä muutakaan se pikkuhirviö on tekemässä kuin raapimassa telkkarin näyttöä. Se kyllä lopetti heti kun kielsin ja päivisin se ei sitä koskaan ole tehnyt, koska tv-taso on kiellettyä aluetta. Ollaan kyllä päämme puhki miettineet tässä hieman päälle 1,5 vuoden aikana, että mikä tuota kissaa oikein riivaa, kun se tuollaisia tekee.

"Tahdotaan ruokaaaaaaa!" =raaputusasento, jossa toinen jalka ei vielä ehtinyt mukaan

Nyt jos jollain olisi joku hyvä idea mistä tuo kissa noin hulluja pakkomielteitä on kehittänyt ja eritoten miksi, niin tahdottaisiin kyllä tietää!





Loppuun vielä kuvat, kun kissat välttämättä tahtoo makkariin nukkumaan, vaikka siellä kuuma onkin. Äiti ei ihan ymmärrä..

"Mmm, tää vesi maistuu ihan kalalta!"

Eilen oli akvaarion puhdistuspäivä ja Rosa tapansa mukaan halusi auttaa. (Isin mielestä siis olla tiellä.) Se inhottava ruskea litkuvesi, mitä sieltä ulos tulee, on Rosan mielestä oikeaa herkkua, kissan mehua. ;) Äidin mielestä vesi on ällöttävää ja haisevaa, joten sitä ei saa juoda (mistä tavasta onkin nyt päästy eroon), mutta ennen sitä oli juotava puhdistusämpäristä niin paljon kuin vaan kerkesi ennen kuin joku kielsi.

"Mikä tuoksuu, onko se kala?"

"Tuoksuu hyvältä, saiskohan sittenkin maistaa?"

"Mitähän tuolla tapahtuu"

Nykyään tyydytään kurkkimaan ämpäriin ja välillä voi tassulla testata tai sitten muuten vaan hengaillaan jossain lähistöllä valvomassa tapahtumaa ja että isi putsaa kunnolla. Tämä "uusi" akvaario on niin iso, ettei sen reunalle uskalla mennä keikkumaan kun kansi on otettu pois, mutta vanhassa tehtiin sitäkin. Tässä oikea malliesimerkki siitä touhusta:

"Mä vaan vaivihkaa kurkin tänne ja tassulla kurotan, jospa siihen kala tarttuis"

Talvisin akvaarion päällä on mukava nukkua, kun lamppu lämmittää ja välillä joku kala on etureunaakin putsaamassa, niin sitäkös on kiva jahdata. Aktiviteetti ja nukkumapaikka samassa paketissa. Oikea kissakodin must have siis! :D

"En jaksa enää auttaa, mutta jään tähän valvomaan isiä sun puolesta"

Tällaista maisemaa täällä siis katsotaan

Tänään äiti myös ajatteli viilentää kissojen juomavettä ja laittoi sinne jääpaloja. Jogurttipurkkiin tehty oli sopivan iso, eikä sulanut heti, joten se piti veden pitkään viileänä. Rosa ainakin kävi ne tutkimassa ja piti niitä nuollakin, sille kyllä kelpaa kaikki vähänkään syötävää muistuttava.

Kissojen (ulko)valtakunta

Nyt on muutamana päivänä ollut niin sopivat kelit ulkona köllöttelyyn, niin laitetaanpa muutama kuva meidän parvekkeesta, jossa kissat (ainakin Rölli) tykkäävät aikaa viettää. Parvekkeelle laitettiin alkukesästä kanaverkko, ettei kissat pääse sieltä alas hyppäämään. Kauhukokemus siitä jo onkin, juuri kun olimme muuttaneet ja teimme jotain parvekkeella, päätti Rosa livahtaa ulos ja oli jo hyppäämässä ensimmäisen kerroksen parvekkeen katolle, mutta mies sai juuri napattua sitä hännästä (auts), eikä tullut pelastusoperaatiota sillä kertaa. Kanaverkon lisäksi rakennettiin puun oksasta ja parista tasosta kissoille näköalapaikat. Kuumimmalta paisteelta suojaa pikkuinen seinusta tasojen vieressä.
Sen verran olisi tuota näköalapaikkaa muokattava, että lisäisi vielä jonkinlaisen tason tuohon alas, niin ylemmälle tasollekin pääsisi. Toteutusvirhe (miehen tietysti) estää tällä hetkellä sinne hyppäämisen, koska alempi taso asennettiin eri paikkaan kuin olin suunnitellut.
Kanaverkkottamiseen päädyimme, koska kissoille tarkoitetut parvekeverkot hieman epäilyttää.. Vähän kuin kalaverkko, antaa periksi joka suuntaan ja saa ehkä jopa purtua poikki. Kanaverkko ei anna periksi, niin siitä onkin vaikeampi keksiä pakopaikkaa ja eipä sitä ole yritettykään. Ja tosiaan kasvit kissat ovat jättäneet rauhaan, mutta ötökät iski krasseihin.. :(

Tältä se sitten näyttää. Chilit on vallanneet puolet parvekkeesta, kissat vie loput.

Kelpaa nukkua ja ottaa aurinkoa

Parvekkeen ylpeä omistaja ;)

Eilen kävimme myös ulkoilemassa, kun Rosa sitä niin vaati. Oven raaputus ja huuto oli sellaista, ettei voinut jättää huomiotta. Rölli ei olisi halunnut mukaan (valjaat inhottaa), mutta äiti tietysti pakotti. Käytiin pieni lenkki kiertämässä niin, että Röllikin oli mukana ja sitten vietiin Rosa johonkin oikein jännittävään paikkaan, nimittäin viereiselle kukkapellolle. Sehän olisikin ollut hauska kokemus, kun ötököitä lenteli joka suuntaan, mutta autot viereisellä tiellä olivat kamalia ja äiti halusi aina eri suuntaan. Murinaahan siitä syntyi.

Miehen kanssa ollaan ihmetelty Röllin käytöstä, ennen se tykkäsi olla valjaissa ulkona ja tutki tyytyväisenä paikkoja, mutta viime kesänä käytös muuttui. Kun olisi valjaat pitänyt päälle laittaa, niin kauhistutti niin hirveästi, että kissa muuttui kalkkunaksi (tai näin ainakin veljeni sanovat siitä Röllin kauhuasennosta). Tänä kesänä ollaan edistytty siihen pisteeseen, että kun kissan kantaa reitin puoliväliin, niin siitä voi juosta kotiin. Jossain välissä jopa häntä nousee pystyyn, mutta sitten kun koti alkaa häämöttää, tulee taas kiire.
Tosin kaikki epämääräiset äänet (oli se sitten isin tai äidin kengät, naapurit, ruohon epämääräinen kahina...) saa aikaan lamaantumisen ja katseen äitiin "mikä toi oli, pelasta mut!"

Mä en kyllä tykkää tästä, koittakaa vaan pakottaa

Vie mut nyt sisälle, mä en tajuu miks mun piti tulla?!

Täähän onkin jännä paikka, vielä kun näkis eteensä

Koti, sinne ja vauhdilla!

Ooh, meillähän on jo lukijakin! Kiitoksia Kissa kermakupilla! :)