Pikainen päivitys ennen reissua - hengissä ollaan!

Täällä ollaan hengissä (puoliksi hengissä siis, viikon jo ollut kauhea yskä ja räkäinen olo), mutta ei vaan ehdi tänne blogin puolelle mitään kirjoittelemaan. Iltavuorosta suoraan aamuvuoroon on liian kiireinen yhdistelmä. Kissat tekee pahojaan entiseen malliin ja tänäänhän me jo ajetaankin ensimmäinen osuus tuosta meidän kymmenen tunnin lomamatkasta. Huomiseksi jääkin siis vain seitsemän tuntia! Päätimme tosiaan ottaa kissat mukaan, kun sitä meille suositeltiin ja ajattelin itsekin, että tekee hyvää kissoillekin päästä vähän tuulettumaan sinne Lapin kylmiin puhureihin. :D Jospa ne sitten taas reissun jälkeen on muutaman päivän niin väsyneitä kaikesta uudesta, että pariin päivään ei jaksa tehdä pahojaan. ;) Uusi villitys on hypätä täydessä vaihdissa nojatuolin selkänojalle ja kaataa se, parasta tietysti on, jos samalla saisi hajotettua jotain.

"Onko mun pakko tulla, oon aika varma, että kylmä ilmasto ei sovi mulle?"

Tämä jäi tosiaan ihan superpikapäivitykseksi, koska minulla on pakkaus kesken (kissat auttaa parhaansa mukaan, Rosa tutkimalla kaikki mukaan otettavat tavarat, Rölli piiloutumalla vaatekaappiin ja pudottelemalla tavaraa sieltä) ja olen töihinkin vielä tästä lähdössä.

"En tajuu miks Rölli ei kasvata näin paksua turkkia kuin mulla, ei varmasti tuu kylmä"

"Mä voisin olla vaikka... vaikka LUMIPALLO ja silti mulle ei tulis kylmä! Kattokaa nyt!"

Compact care ja Golden white arvostelu

Lupasin jo aikoja sitten laittaa tänne arvostelua tuosta compact caresta, mutta niin se vaan jäi. No nyt on toinenkin hiekka samassa arvostelussa sitten. :D

Kuvausassistentti mukana (Ja ei, kuvat ei ole otettu sillä uudella järkkärillä, koska en jaksanut etsiä johtoja sen ja tietokoneen välille. Siitä on paljon hyötyä, kun sitä ei käytä)

Compact carehan lupaa olla täysin pölyämätön, mutta siinä olen kyllä eri mieltä. Minusta Mustin ja Mirrin hiekat on aivan karseita pölyämään, niinkuin tämäkin. Tuntuu, että kissatkin aivastelee laatikossa hiekkaa kuopsuttaessaan, kun se pölyää niin paljon. Eli siltä osin ei ole hyvä.

Toisena lupauksena on pitää koti raikkaana. No sen sen kyllä tekee - siis ensimmäisen päivän. Tuoksu on hyvä, sellainen ehkä joku kukkaistuoksu (ei voi muistaa enää niin pitkälle), mutta se ei säily kauaa ja sitten hiekka alkaa haista aivan kamalalta. Eli en tämänkään ominaisuuden puolesta suosittele.

Sitten on se antibakteerisuus, siitä en voi mennä mitään sanomaan.. Mutta alunperinhän tämä hiekka otettiin testiin, koska tätä multiple cat -versiota ei aikaisemmin oltu testattu (eikä sitä kai kauaa ole ollutkaan valikoimissa) ja haluttiin tietää tekeekö se tiiviimmät paakut kuin tähän mennessä parhaaksi todettu Ever clean. Muistaakseni paakut oli aika heikkoja ja jäi sellaisiksi märiksi, joten eihän ne kasassa pysyneet. Paitsi siis Röllin pissapaakut, ne paakkuuntuu joka hiekalla tiiviiksi, Rosa on joku ongelmapissijä.

(Tässä välissä testissä oli joku Canadian fine -hiekka, hajusta en muista mitään, joten siinä ei kai ollut ongelmia, mutta tässäkin oli heikko paakkuuntuvuus, ja taisi pölytäkin.)

Sitten käytettiin taas laatikollisen verran Ever cleania ja kun hiekka sattui loppumaan oltiin käymässä Faunattaressa ja otettiin sieltä testiin tuo Golden white (tuoksuna laventeli). Hinta oli ainakin parempi, kuin Ever cleanissä, niinkuin kaikissa näissä muissakin meidän testaamissamme.

Golden whitessa lupauksena on erittäin hyvä imukyky (320%?) ja hajun sitovuus. Imukyky on mielestäni kyllä jotain muuta, ainakin tuntuu siltä, että hiekkaa saisi olla koko ajan lisäämässä. Tosin minä en voi tästä sanoa mitään, koska ensimmäisen putsauskerran jälkeen en ole toista kertaa hiekkaan koskenut. Haju on nimittäin aivan SIETÄMÄTÖN, hyi, aivan kuin jotain puhdistusainemixiä haistelisi. Saan hajusta vain päänsärkyä ja huonon olon, joten laatikon putsaaminen on jäänyt miehen harteille siihen asti, että hiekka loppuisi. Ja tuntuu, että se ei lopu KOSKAAN, vaikka laatikko aina tyhjältä näyttääkin.

Hajunsitomiskykyä voin tällä hiekalla kyllä kehua, koska nyt kun putsaus jäi miehelle (ja ei ollut tyytyväinen tähän), sitä on putsattu ehkä kerran-pari viikkoon ja minkäänlaisia hajuja ei ole havaittavissa. Paitsi siis se ällöttävä puhdistusaineen lemu, joka tarttuu kissoihin, kun ne käy laatikolla ja leijuu vessassa kissojen asioinnin jälkeen. Tässä välissä pitää myös kehua, että ONNEKSI olen töissä tallilla, jossa on myös lehmiä, koska se lehmien lannan haju tarttuu tukevasti vaatteisiin ja säilytän työvaatteeni kissojen hiekkalaatikon kanssa samassa vessassa, joten siellä haisee yleensä vain lehmältä ja hevoselta. Eipä tarvitse sietää sitä kissanhiekan hajua. :D

Nyt siis toivon OIKEIN HARTAASTI, että tuo Golden white loppuisi äkkiä, mielellään välittömästi ja pääsisin siitä eroon lopullisesti. Meillä on nimittäin uusi hiekkalaatikkokin hankittuna ja lupasin vaihtaa sen kissoille sitten, kun tuo hiekka on lopussa. Ostettiin myös kaksi laatikollista Ever cleania, eli siihen ollaan taas palaamassa. Siihen asti, että minä hairahdun taas etsimään uutta, paremmin paakkuuntuvaa hiekkaa. Suosituksia otetaan taas vastaan.

"Äiti älä välitä, kyllä me vielä löydetään hiekka, josta me kaikki tykätään"

Meidän joulu ja uusi vuosi

Meidän joulu meni oikein hyvin, lahjoja saatiin paljon ja kissatkin sai ihan reilusti oman osansa (vaikka ei itse niille ostettu yhtäkään lahjaa). Kuusi on kaadettu vain kerran ja molemmat kissat on oksentaneet samalle matolle eikä kukaan astunut kumpaankaan oksennukseen, joten mikäs tässä. :D (Rosa oksensi, koska pesun jälkeen turkkiin jäi paljon irtokarvaa eli karvapuklut ja Rölli siksi, koska oli löytänyt lahjanarun ja syönyt sen. Lahjanarut siis yleensä piilotetaan, mutta onneksi sitten edes oksensi sen). Paitsi samalla kun pikku hirviöt kaatoivat kuusen, niin katkaisivat ne myös joulutähden. :(

Selkäkarvat pöyheinä, taisi kuusi pistää liian uteliaaseen nenään

Kissojen paras joululahja on ilmiselvästi ollut pahvilaatikko, jossa me saimme tyynyt ja laatikko jäi olohuoneeseen. Siellä on vierailtu usein ja pohjaa revitty tai tapeltu keskenään laatikon valtiudesta. Myös pari kilisevää hiirtä ovat olleet Rosan suuressa suosiossa. Myös kuusen koristeet on ollut leluina ja niitä onkin aina sitä mukaa nostettu ylemmäs, kun jompi kumpi kissa on käynyt niitä tiputtelemassa.

"Minä olen vaan nukkunut, en varmasti leikkinyt kuusen koristeilla koko yötä"

Uusi vuosi olikin Rosalle taas jännittävämpi asia, jossain välissä iltaa se luikki saunaan ja siellä sitten nukkui lauteilla, välillä uskaltautui käymään toisessakin vessassa. Rölli oli tyytyväinen oma itsensä, nukkui aivan rauhassa kiipeilypuussa koko illan ja yön. Röllille uudessa vuodessa parasta oli se, kun sai kaksinkertaisen ruoka-annoksen, koska Rosa uskaltautui vain vähän maistelemaan ruokia ennen kuin vilkaisi epäilevästi ikkunaa ja livahti taas piiloon. Onneksi Rosakaan ei ole missään suuremmassa paniikissa, viettää vaan mieluummin aikaansa piilossa siltä ulkona olevalta värikkäältä ja kovaääniseltä möröltä. :D

Rosa on tyytyväinen, joulukiloista huolimatta mahtuu noin pieneen koriin

Ja jos ei mahdu koriin, aina voi käydä tähän (nykyään yksi Rosan suosikkipaikoista, siinä voi auttaa äitiä meikkaamaan ojentamalla siveltimiä tai vaan tarkistamalla lopputuloksen)

Muuten joulu, välipäivät ja uusi vuosi onkin vietetty lähinnä vaan löhöillen ja rentoutuen. Paitsi minä nyt kävin muutamana päivänä töissä ja ratsastamassakin, mutta muut on rentoutuneet senkin edestä.

Ainiin, kävihän Rosa ulkoilemassakin ja ilmeestä päätellen parveke taitaa sittenkin riittää reviiriksi ihan hyvin näin talvella

Kohta meillä olisikin edessä Lapin loma, emmekä ole vielä päättäneet, että otetaanko kissoja mukaan vai ei. Totta kai ne tykkäisi olla uudessa paikassa tutkimassa erilaisia hajuja, mutta se 10 tunnin automatka vähän epäilyttää. Hoitopaikkojen vähyyskin on yksi tekijä, joka puoltaisi kissojen ottamista mukaan.

Röllin ikioma puuhka :)

Kuka ottaisi kissat lomailemaan ja huomasitteko loppujen kuvien parantuneen laadun? Tänne nimittäin tuli järkkäri joululahjaksi. :)

No ok, yksi rakettikuva, koska tuo puu näyttää niin hienolta tuota taustaa vasten. Ihan kuin taivas olisi täynnä tähtiä tai koivussa jouluvalot, mutta ihan raketti se oli

Kissojen (joulu)herkut ja vierailija

Tästä on kyllä jo aikaa, yksi pussillinen ollaan syöty. Ostettiin siis kissoille kaupasta kanafileitä ja sitten karjalanpaistilihoja. Kana on vielä pakastimessa ja siellä on myös ihan oikeita raakaruokapötköjä, mutta ajateltiin, että näistä on enemmän vastusta hampaille, vaikka muuten karjalanpaisti ei taida kissoille se paras vaihtoehto olla. Kuitenkin jos muistaa edes kerran parin kuukauden sisään muutaman lihapalan antaa, niin ei se voi hirveän huono olla. Kissojen mielestä liha oli ihanaa, äitiä ällötti. :D Tai liha oli ihanaa niin kauan, kun sitä olisi pitänyt syödä, sitten alkoi ärsytys. Miten sen palan saa syötyä, kun se on niin iso ja ei edes murene hampaissa? Lihapaloja siis narskuteltiin hyvän aikaa, mutta siinähän sai hammaskivet kyytiä.

Yök, verisiä lihapalleroita, mutta kyllä kissat oli kiipeämässä pöydälle herkullisten tuoksujen perässä, eli ainakin joku tykkäsi

 Meillä kävi myös vierailija, Tassulinnan emäntä. Kissat sai tuliaisia ja niin myös mekin. Kissojen tuliaisia ei kuvattu, kun ne meni heti käyttöön, joten kuvia ei nyt ole. Pallo on jo hävitetty omaan jemmaan ja cat danceristä on muodostunut Röllin lemppari, joten kiitoksia vaan sinne! Oli oikein mukava kun kävit, jopa Röllistä, vaikka se nukkui melkein koko ajan. ;) ("Kerrankin vierailija, joka ei ota syliin ja hali, kun minä en siitä tykkää!")

"Minäkin osaan paketoida lahjoja! Mutta en anna niitä muille, vaan pidän itse, koska niissä on niin kivat narut <3"

Tähän onkin hyvä lopettaa ja toivottaa kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua sekä onnellista uutta vuotta 2015! 

"Me tahdotaan toivottaa herkkujen täyteistä ja ruokaisaa joulua eikä kissoja saa unohtaa joulupöydästä!"

 

Pieni pyyntö

 Tämä postaus ei sisällä yhtään kissaa, yhtään kuvaa tai muutakaan asiaa. ;)

Minä hurahdin (ehkäpä joulun kunniaksi) aivan täysin ja päätin osallistua kilpailuun, jossa väkerrettiin itselle joulukynnet. Nyt pyytäisinkin teitä lukijoita äänestämään omaan suosikkiaan (täällä), niin ehkä sieltä muutaman äänen nappaisin itsekin. :) (Minä kilpailen siis numerolla 2.) Eikä tätä nyt aivan turhan takia kannata tehdä, sillä äänestäjillekin on palkinto! Muistakaahan siis jättää yhteystietonne. :)

Hengissä ollaan!

Meillä on ollut kiireistä viime päivät, joten blogi on hiljentynyt. Kissatkin ovat lähinnä vaan nukkuneet, paitsi Rosa, joka muistaa vaatia aamuisin parvekkeelle ja on keksinyt uuden jutun siellä. Nimittäin kun halutaan takaisin sisään, niin voi hypätä pöydälle ja raaputtaa ikkunaa. Äiti kiittää!

"Mee pois, anna mun nukkua!"

"Krooohphhhzzzzz"

"Miten niin ahdistaako? Ei ahdista, on just hyvä"

Viime viikonloppu jopa minullakin oli kokonaan vapaa, joten lähdimme käymään Helsingissä shoppailemassa ja Heurekassa. Kiitos lipuista Pepsi, Max ja isäntäväki! :) Siellä olisikin ollut kissoille nähtävää, nimittäin syötävän suloisia rottia. ;) Tällä viikolla ei sitten olekaan kuin yksi vapaapäivä (ja se ei edes ole tänään), mutta koetan ehtiä tänne kirjoittelemaan. Tai vaikka etsimään muutaman julkaisukelpoisen kuvan, jos ei mitään muuta. :D

Rottakorista

Viikko sitten minulla olikin töissä ERITTÄIN jännittävä päivä, nimittäin pääsin ratsastustunnille ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Ja arvatkaapa mitä, mehän hyppäsimme esteitä! Olkoonkin pieniä, mutta esteitä ne oli silti. Tästä ilosta ei tietenkään ole kuvia, ei edes siitä hevosesta jolla ratsastin, koska olenhan tunnollinen työntekijä, enkä tuhlaa aikaa hevosten kuvaamiseen. ;) Tällä viikolla en ehtinyt/mahtunut mukaan ratsastustunneille, mutta ensi viikolla minulla onkin kaksi ja toisella on myös mies mukana, toivottakaa onnea! ;)

"Miten niin minä? En ollut :)"

"Me ollaan näin söpöjä, eikä koskaan tehdä mitään pahaa!"

 Ainiin, koska kissabloggaaja olen, niin olen kyllä ehtinyt töissä räpsimään kuvia yhdestä pienestä kissasta, joka aina tahtoo tunkea syliin hurisemaan ja eihän sitä nyt malta alas laskea. Tällä kissalla on todella hauska tapa, sitä ei saa otettua syliin suoraan lattialta, koska raukkaa alkaa jännittämään vähän liikaa, vaan kissan täytyy päästä jonnekin korkealle, esim pöydälle, josta saa syliin nostaa.

Niin ja laitettiinhan me joulukoristeita. Kissoista oli kiva tutkia kaikkia uusia juttuja, niinkuin kiliseviä nauhoja ja uusia tuoksuja. Rölli löysi itselleen myös uuden pesäpaikan, kun vaihdoin sinisen maton pois jouluisemman tieltä.

"Tää on hyvä pesä, Rosa ei löydä mua"

"Äiti, onko täällä joululahjoja mulle? Mä nään ton lahjapaperin, joka tuolta ovesta pilkistää"

Kissat ei vielä tiedäkään, mutta tässä on meidän seuraava projekti. Koko laatikollinen naksuja. ;)

Mitä muut edellä, sitä minä perässä

Eli ne ärsyttävät asiat omassa kissassa

Mietin tämän postauksen tekoa koko edeltävän viikon, mutta päätin, etten tätä teekään, koska elo oman kissan kanssa on aina yhtä onnea ja auvoa, haleja ja pusuja, aina yhtä ihanaa. Mutta koska Kas kissaa -blogi kertoi myös kissansa huonot puolet, niin päätin minäkin apinoida ja tehdä samoin.

Näin loistavaa on elää näiden kahden kanssa

Aloitetaan Röllistä, josta oli vaikeampi keksiä huonoja puolia. Ensimmäisenä kuitenkin tulee se, että Rölli syö kaiken. Siis aivan kaiken, jonka takia saan koko ajan pelätä suolitukosta, myrkytystä ja ties mitä muuta vaivaa. Langanpätkät on ihania, kivet menee raksuista paremman puutteessa, sulat on samasta linnusta tullut kuin lihakin, joten miksei niitäkin voi syödä, puutikut maistuu hauskalta, lista on loputon. Ja totta kai kaikki, mikä ihmisiltä lattialle putoaa, on nopeasti kadonnut parempiin suihin. Myös Rosa osaa olla paikalla oikeaan aikaan ja yleensä, kun laittaa ruokaa tai syö, niin molemmat kissat on lähistöllä tai jopa sylissä. Sylistä niitä kyllä tönitään pois, koska Rosan häntä löytyy nopeasti lautaselta ja Röllille ei ole ongelma syödä samalta lautaselta samaan aikaan. Ja meillä on kissoille omat välineensä ja kuppinsa, meillä ei todellakaan syödä samalta lautaselta. Myös varastaminen onnistuu kummaltakin kissalta ja lautastaan ei voikaan kauaksi aikaa jättää yksin.

Toinen Röllin huono puoli on kilisevät, rapisevat ja muuten vaan ääntä pitävät asiat. Tai siis kiinnostus niistä. Tuli taas viime viikollakin huomattua, että kun heräät keskellä yötä pitkän työpäivän jälkeen tuikun metallikipolla leikkimiseen, niin ei kyllä naurata. En edes tiedä mistä Rölli sen löysi, mutta arvatkaapa vaan; seuraavana yönä se oli löytänyt uuden.

Sitten viimeisenä tulee Röllin kauhistuminen. Sen kun nappaat syliin, niin se ensimmäisenä tarraa olkapäähän kiinni (siis vaikka ei kauhistunut olisikaan), mutta odotas kun sitä joku pelottaa, niin kyllä on olkapää täynnä pieniä kissankynnen jälkiä. Röllin jännitystä/kauhistusta kutsutaan myös kalkkuna-asennoksi, eli Rölli muistuttaa lähinnä kalkkunan muotoista koiran vinkulelua tai pakastekalkkunaa. :D Tämä ei meillä kotona ole mikään ongelma, kun tiedät mitä se tekee ja yleensä Rölli onkin hyvin rennosti sylissä, kunhan vain pitää kiinni, mutta vieraista saattaa tuntua pahalta kun yhtäkkiä kissa roikkuu kynsillään kiinni ja vieraistahan Rölli kauhistuu.

Sitten meidän pahis, Rosa. Kuten varmaan viime postauksesta huomasitte, yksi sen huonoista puolista on käytös vieraita kissoja kohtaan ja niiden ollessa paikalla. Siitä ei varmaan sitten sen enempää tässä tarvitse kertoa.

Toisena voisi varmaan mainita asian, joka ärsyttää enemmän isiä kuin minua, eli Rosan eläinlääkärikäynnit. Silmätulehdus on vaan niin rasittava vaiva ja se on uusinut niin monta kertaa. Nyt on vieläkin toiseen silmään kortisonia menossa kuukauden verran, toivotaan ettei sitten uusi pitkään aikaan. Toinen Rosan vaiva on ainainen ientulehdus ja hampaitakin olisi muistettava pestä. Minä olen lähinnä ajatellut, että eihän sille mitään voi, mutta toinen puolisko on ärsyyntynyt ramppaamaan lääkärissä ja ei varmasti pese kissojen hampaita yksin tai ikinä.
 
Sitten se varsinainen ärsytyksen lähde, joka sai minut alun perin tämän postauksen tekemistä miettimään. Nimittäin ovien raapiminen (ei se sitä kyllä kynsillä tee, mutta en tähän parempaa sanaakaan keksi) ja samalla hirveä huuto. Kun nyt olen tullut töistä kotiin joskus yhdeksän aikoihin illalla ja en tietenkään osaa mennä heti nukkumaan, niin kyllä sitä tekisi sitten mieli nukkua vastapainoksi pitkään, mutta kun kissa päättää parhaassa tapauksessa viiden jälkeen, että nyt ihmiset ylös ja jaksaa raapia pari tuntia, niin kyllä käy mielessä kissan kuristaminen siihen ovelle. (En siis ole todellakaan kuristanut, enkä kuristaisikaan, mutta kyllä siinä mielessä käy kaikki. :D) Onneksi herätys ei tuohon aikaan ole joka aamu, vaan yleensä kahdeksan jälkeen (joo, haluaisin nukkua vielä siihenkin aikaan, joten univelkaa vaan kertyy ja suuttumus lisääntyy kissaa kohtaan joka aamu) ja nyt kun isikin tuli kotiin, niin on oikein luksusta saada nukkua hieman pidempään, koska hän antaa ruokaa. Jos Rosa ei siis päätä, että nyt on halipula. Tänäkin aamuna nukuin puoli kymmeneen ja heräsin varmaankin jonkun lapsen häiriköintiin, eli ovipuhelimen rämpytykseen (sitten kävi mielessä naapureiden lasten kuristaminen).  Ja nyt ne, jotka miettii, että miksi se ei vaan käy antamassa sille kissalleen ruokaa, kun se sitä pyytää, vaan pitää nälässä? No, sen kerran kun minä sängystä nousen, olkoonkin silloin viideltä tai vasta yhdeksältä tai ihan milloin vaan, niin minä herään, enkä varmasti saa enää unta. Joten minä pysyn sängyssä torkkumassa niin kauan, että kissa älyää hiljentyä ja saan taas nukkua kunnolla, koska tiedän, että kissat eivät nälkään ole kuolemassa.

"Nauuu, mraauuuuu, raaputiraaputi, anna jo ruokaa, njaauuuuu"

Tätä ovien raapimista ja huutoa on yritetty hillitä sillä, että ruokaa annetaan vasta, kun kissa on hiljaa ja ovet avataan vasta, kun niitä ei raavita ja huudeta, mutta enpä ole kovin vakuuttunut, että tuon elukan pieniin aivoihin on siitä mitään oppia jäänyt. Mietin myös jo, että olisinkohan niin epätoivoinen, että hankkisin sen kissankarkottimen, joka suhauttaa syövereistään ilmaa, kun havaitsee liikettä. Mikään hajulla toimiva kissankarkotin ei meillä karkota kumpaakaan kissaa. Tämän virityksen laittaisin makuuhuoneen ovelle aina kun menee nukkumaan, niin kyllä ovien raapijat varmaankin pysyisivät poissa. No näin kahden vapaapäivän ja hieman pidempien yö-(tai päivä)unien jälkeen en vielä ole niin epätoivoinen.

On meillä kissoissa tietysti paljon hyviäkin puolia, kuten juuri se, että kaikki ruoka kelpaa niille, autossa ei huudeta (paljoa), vessakäyttäytyminen on erittäin siistiä ja Rosa on oikein mahtava seurakissa kaikille ihmisille.

Molemmat tahtoi halia äitiä peiton alla :)