maanantai 24. marraskuuta 2014

Mitä muut edellä, sitä minä perässä

Eli ne ärsyttävät asiat omassa kissassa

Mietin tämän postauksen tekoa koko edeltävän viikon, mutta päätin, etten tätä teekään, koska elo oman kissan kanssa on aina yhtä onnea ja auvoa, haleja ja pusuja, aina yhtä ihanaa. Mutta koska Kas kissaa -blogi kertoi myös kissansa huonot puolet, niin päätin minäkin apinoida ja tehdä samoin.


Näin loistavaa on elää näiden kahden kanssa
Aloitetaan Röllistä, josta oli vaikeampi keksiä huonoja puolia. Ensimmäisenä kuitenkin tulee se, että Rölli syö kaiken. Siis aivan kaiken, jonka takia saan koko ajan pelätä suolitukosta, myrkytystä ja ties mitä muuta vaivaa. Langanpätkät on ihania, kivet menee raksuista paremman puutteessa, sulat on samasta linnusta tullut kuin lihakin, joten miksei niitäkin voi syödä, puutikut maistuu hauskalta, lista on loputon. Ja totta kai kaikki, mikä ihmisiltä lattialle putoaa, on nopeasti kadonnut parempiin suihin. Myös Rosa osaa olla paikalla oikeaan aikaan ja yleensä, kun laittaa ruokaa tai syö, niin molemmat kissat on lähistöllä tai jopa sylissä. Sylistä niitä kyllä tönitään pois, koska Rosan häntä löytyy nopeasti lautaselta ja Röllille ei ole ongelma syödä samalta lautaselta samaan aikaan. Ja meillä on kissoille omat välineensä ja kuppinsa, meillä ei todellakaan syödä samalta lautaselta. Myös varastaminen onnistuu kummaltakin kissalta ja lautastaan ei voikaan kauaksi aikaa jättää yksin.

Toinen Röllin huono puoli on kilisevät, rapisevat ja muuten vaan ääntä pitävät asiat. Tai siis kiinnostus niistä. Tuli taas viime viikollakin huomattua, että kun heräät keskellä yötä pitkän työpäivän jälkeen tuikun metallikipolla leikkimiseen, niin ei kyllä naurata. En edes tiedä mistä Rölli sen löysi, mutta arvatkaapa vaan; seuraavana yönä se oli löytänyt uuden.

Sitten viimeisenä tulee Röllin kauhistuminen. Sen kun nappaat syliin, niin se ensimmäisenä tarraa olkapäähän kiinni (siis vaikka ei kauhistunut olisikaan), mutta odotas kun sitä joku pelottaa, niin kyllä on olkapää täynnä pieniä kissankynnen jälkiä. Röllin jännitystä/kauhistusta kutsutaan myös kalkkuna-asennoksi, eli Rölli muistuttaa lähinnä kalkkunan muotoista koiran vinkulelua tai pakastekalkkunaa. :D Tämä ei meillä kotona ole mikään ongelma, kun tiedät mitä se tekee ja yleensä Rölli onkin hyvin rennosti sylissä, kunhan vain pitää kiinni, mutta vieraista saattaa tuntua pahalta kun yhtäkkiä kissa roikkuu kynsillään kiinni ja vieraistahan Rölli kauhistuu.


Sitten meidän pahis, Rosa. Kuten varmaan viime postauksesta huomasitte, yksi sen huonoista puolista on käytös vieraita kissoja kohtaan ja niiden ollessa paikalla. Siitä ei varmaan sitten sen enempää tässä tarvitse kertoa.

Toisena voisi varmaan mainita asian, joka ärsyttää enemmän isiä kuin minua, eli Rosan eläinlääkärikäynnit. Silmätulehdus on vaan niin rasittava vaiva ja se on uusinut niin monta kertaa. Nyt on vieläkin toiseen silmään kortisonia menossa kuukauden verran, toivotaan ettei sitten uusi pitkään aikaan. Toinen Rosan vaiva on ainainen ientulehdus ja hampaitakin olisi muistettava pestä. Minä olen lähinnä ajatellut, että eihän sille mitään voi, mutta toinen puolisko on ärsyyntynyt ramppaamaan lääkärissä ja ei varmasti pese kissojen hampaita yksin tai ikinä.
 
Sitten se varsinainen ärsytyksen lähde, joka sai minut alun perin tämän postauksen tekemistä miettimään. Nimittäin ovien raapiminen (ei se sitä kyllä kynsillä tee, mutta en tähän parempaa sanaakaan keksi) ja samalla hirveä huuto. Kun nyt olen tullut töistä kotiin joskus yhdeksän aikoihin illalla ja en tietenkään osaa mennä heti nukkumaan, niin kyllä sitä tekisi sitten mieli nukkua vastapainoksi pitkään, mutta kun kissa päättää parhaassa tapauksessa viiden jälkeen, että nyt ihmiset ylös ja jaksaa raapia pari tuntia, niin kyllä käy mielessä kissan kuristaminen siihen ovelle. (En siis ole todellakaan kuristanut, enkä kuristaisikaan, mutta kyllä siinä mielessä käy kaikki. :D) Onneksi herätys ei tuohon aikaan ole joka aamu, vaan yleensä kahdeksan jälkeen (joo, haluaisin nukkua vielä siihenkin aikaan, joten univelkaa vaan kertyy ja suuttumus lisääntyy kissaa kohtaan joka aamu) ja nyt kun isikin tuli kotiin, niin on oikein luksusta saada nukkua hieman pidempään, koska hän antaa ruokaa. Jos Rosa ei siis päätä, että nyt on halipula. Tänäkin aamuna nukuin puoli kymmeneen ja heräsin varmaankin jonkun lapsen häiriköintiin, eli ovipuhelimen rämpytykseen (sitten kävi mielessä naapureiden lasten kuristaminen).  Ja nyt ne, jotka miettii, että miksi se ei vaan käy antamassa sille kissalleen ruokaa, kun se sitä pyytää, vaan pitää nälässä? No, sen kerran kun minä sängystä nousen, olkoonkin silloin viideltä tai vasta yhdeksältä tai ihan milloin vaan, niin minä herään, enkä varmasti saa enää unta. Joten minä pysyn sängyssä torkkumassa niin kauan, että kissa älyää hiljentyä ja saan taas nukkua kunnolla, koska tiedän, että kissat eivät nälkään ole kuolemassa.

"Nauuu, mraauuuuu, raaputiraaputi, anna jo ruokaa, njaauuuuu"
Tätä ovien raapimista ja huutoa on yritetty hillitä sillä, että ruokaa annetaan vasta, kun kissa on hiljaa ja ovet avataan vasta, kun niitä ei raavita ja huudeta, mutta enpä ole kovin vakuuttunut, että tuon elukan pieniin aivoihin on siitä mitään oppia jäänyt. Mietin myös jo, että olisinkohan niin epätoivoinen, että hankkisin sen kissankarkottimen, joka suhauttaa syövereistään ilmaa, kun havaitsee liikettä. Mikään hajulla toimiva kissankarkotin ei meillä karkota kumpaakaan kissaa. Tämän virityksen laittaisin makuuhuoneen ovelle aina kun menee nukkumaan, niin kyllä ovien raapijat varmaankin pysyisivät poissa. No näin kahden vapaapäivän ja hieman pidempien yö-(tai päivä)unien jälkeen en vielä ole niin epätoivoinen.

On meillä kissoissa tietysti paljon hyviäkin puolia, kuten juuri se, että kaikki ruoka kelpaa niille, autossa ei huudeta (paljoa), vessakäyttäytyminen on erittäin siistiä ja Rosa on oikein mahtava seurakissa kaikille ihmisille.


Molemmat tahtoi halia äitiä peiton alla :)

14 kommenttia:

  1. Kiva kuulla myös näitä puolia. Mä niiiiiiiin ymmärrän ton ärsyyntymisen oven kaapimiseen, tuttua juttua myös meillä !

    VastaaPoista
  2. Meillä Haiku on kova ruokarosvo, nytkin kun tein kalaruokaa itselleni ja jätin kattilat hellalle jäähtymään (kannet toki päällä ja kuuman levyn päällä tyhjä kattila, ettei kisut polta itseään), niin enkös yllättänyt Haikun nuolemasta kalaliemen roiskeita hellalta.... Oli nähtävästi siirtänyt hieman suojakattilaakin, ei onneksi hella tainnut olla enää niin kuuma kun kisu ei ollut moksiskaan. Aina saa vahtia tarkkaan, ettei ruuat katoa parempiin suihin. >/

    Paranemisia Rosalle! Silmävaiva ei kuulosta ollenkaan kivalta varsinkin, jos sillä on taipumusta uusiutua. :/ Eikä ientulehduksetkaan mukavia ole. Kuinka usein ientulehduksia on, onko syynä ollut aina hammaskivi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokarosvous on kyllä niin ärsyttävää, varsinkin kun meillä suurinpiirtein kissojen ainut sääntö on, että pöydillä ei hypitä. En kyllä tajua miten saisin sen vielä menemään Rosankin päähän, Rölli harvemmin pöydille hyppii.

      Rosalla on ihan koko ajan ikenet punaiset ja henki pikkuisen haisevaa, mutta hammaskiveä ei ole ollenkaan. Yksi eläinlääkäri suositteli silti hammaskivioperaatiota, että jos se auttaisi siihen tulehdukseenkin, mutta ei olla viety sitä sinne. Eikä sitä meidän vakioeläinlääkärissä ole suositeltu. Sitten kun muistaisi/jaksaisi joka päivä harjata, niin sitten tulehdus katoaa joksikin aikaa. Röllillä taas on hammaskiveä, mutta ei mitään tulehdusta. Sen käyttämistä hammaskivenpoistossa olen miettinyt, koska kun sen hampaita harjaa, niin se on alkanut narskuttaa toista puolta pestessä. Se kuulostaa todella pahalta ja olen miettinyt, että onkohan sillä jotain ongelmaa, koska ennen se ei ole sitä tehnyt.

      Poista
  3. Meilläkin Ruffen pahe on se että se on koko ajan kipeänä... Ja Coco taas syö vähän kaikkea, kuten myös Rölli :--D Meillä Ruffe huuti keskellä yötä ja raapi ovea kun sillä oli vielä piilopalli nivuskanavassa, mutta heti leikkauksen jälkeen on rauhoittunut. Tämä tuskin auttaa kun Rosa varmaan kuitenkin leikattu? Me todettiin parhaimmaksi tuo huomiotta jättäminen, vaikka se ei niin kauheesti auttanut niin ehkä kuitenkin vähän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Rosa on leikattu. Hah, kiimojen aikoina minua lähinnä nauratti se huuto, koska se oli niin koomista mouruamista. :D Saisi kyllä ymmärtää olla hiljaa nyt, kun ei mitään syytä ole huudella. Meilläkin yleensä jätetään huomiotta, jos kumpikaan ei jaksa nousta sängystä karjumaan kissalle. :D

      Poista
  4. Auttaisiko Rosalle jotkin aktivointilelut, esim. pallo, jonka sisältä tipahtaa pyörittäessä raksuja? Tai saisitkohan nukkua pidempään, jos pitäisit Rosalle hurjat leikittäjäiset illalla? Meillä kissat toimivat onneksi tarkassa rytmissä. Juuri ennen herätyskelloa kuuluuvat ensimmäiset Jujun naukaukset oven takaa. Viikonloppuna olisi toki kiva nukkua joskus pidempään, mutta onneksi kissat tulevat ruoan saatuaan nätisti viereen nukkumaan. Toivottavasti eläinlääkärireissuja ei tule lisää ja löydätte ratkaisun tuohon raapimisvimmaankin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on Rosan aktivointia taas muistettu lisätä, eilen syötiin kahdesti aktivointilelusta ja sitten leikitettiinkin illalla. Heti kun se kuuli ensimmäisen kolauksen makkarista, kävi se ovea raapimassa, mutta lähti sitten pois. Helpotti nyt onneksi tuota raapimista se, että mies tuli kotiin ja antaa aamuruuat.

      Poista
  5. Täällä "kohtalotoveri" joka joutuu aina silloin tällöin kuuntelemaan noin kolmen aikaan yöllä kissan oven raapimista. Meillä se on vaan niinpäin, että kissat nukkuvat huoneessani ja koira muualla talossa niin kissat haluaisivat sitten ulos, ja siihen vaaditaan muutaman oven sulkeminen inhottavan kissa-koira tilanteen välttämiseksi. Onneksi joudun kuuntelemaan raapimista vain harvoin, koska pahin raapijainen on Misu ja se viettää yönsä yleensä tallissa. :) Pipsalla ainakin toimii se, etteio välitä lainkaan vaan antaa raapia vaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolmelta yöllä ei onneksi täällä tarvitse herätä! Meilläkin välillä jätetään huomiotta, joskus jaksetaan raapia jonkun aikaa, joskus taas monta tuntia..

      Poista
  6. Anteeksi, mutta naurattaa kuitenkin täällä (paitsi tietty silmätulehdukset ja sairastamiset ei oo yhtään mukavia juttuja)! Voin niin hyvin kuvitella tuon oven raapimisen - ihan samaa käytöstä täällä, mutta mulla vaan on niin löysä linja, että ovi auki hetki, kun tassulla sipaisee.

    Rakkaat, raivostuttavat karvakorvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naurattaahan nuo välillä, mutta väsyneenä tekisi vain mieli lahjoittaa kissat lähimmälle vastaantulijalle ja mennä itse nukkumaan! :D Meillä on nyt ollut sääntönä, että makkariin ei saa tulla, koska täältä löytyy pahvilaaikollinen kissojen ruokia ja ne häviää aika äkkiä parempiin suihin jos avaa oven.

      Poista
  7. Aina kun tulee siun blogii lukemaan niin johan tulee hymy ja parempi mieli. Rakastan noita kuvatekstejä! :) -Rakas&ihana serkkusi

    VastaaPoista