Kissojen (joulu)herkut ja vierailija

Tästä on kyllä jo aikaa, yksi pussillinen ollaan syöty. Ostettiin siis kissoille kaupasta kanafileitä ja sitten karjalanpaistilihoja. Kana on vielä pakastimessa ja siellä on myös ihan oikeita raakaruokapötköjä, mutta ajateltiin, että näistä on enemmän vastusta hampaille, vaikka muuten karjalanpaisti ei taida kissoille se paras vaihtoehto olla. Kuitenkin jos muistaa edes kerran parin kuukauden sisään muutaman lihapalan antaa, niin ei se voi hirveän huono olla. Kissojen mielestä liha oli ihanaa, äitiä ällötti. :D Tai liha oli ihanaa niin kauan, kun sitä olisi pitänyt syödä, sitten alkoi ärsytys. Miten sen palan saa syötyä, kun se on niin iso ja ei edes murene hampaissa? Lihapaloja siis narskuteltiin hyvän aikaa, mutta siinähän sai hammaskivet kyytiä.

Yök, verisiä lihapalleroita, mutta kyllä kissat oli kiipeämässä pöydälle herkullisten tuoksujen perässä, eli ainakin joku tykkäsi

 Meillä kävi myös vierailija, Tassulinnan emäntä. Kissat sai tuliaisia ja niin myös mekin. Kissojen tuliaisia ei kuvattu, kun ne meni heti käyttöön, joten kuvia ei nyt ole. Pallo on jo hävitetty omaan jemmaan ja cat danceristä on muodostunut Röllin lemppari, joten kiitoksia vaan sinne! Oli oikein mukava kun kävit, jopa Röllistä, vaikka se nukkui melkein koko ajan. ;) ("Kerrankin vierailija, joka ei ota syliin ja hali, kun minä en siitä tykkää!")

"Minäkin osaan paketoida lahjoja! Mutta en anna niitä muille, vaan pidän itse, koska niissä on niin kivat narut <3"

Tähän onkin hyvä lopettaa ja toivottaa kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua sekä onnellista uutta vuotta 2015! 

"Me tahdotaan toivottaa herkkujen täyteistä ja ruokaisaa joulua eikä kissoja saa unohtaa joulupöydästä!"

 

Pieni pyyntö

 Tämä postaus ei sisällä yhtään kissaa, yhtään kuvaa tai muutakaan asiaa. ;)

Minä hurahdin (ehkäpä joulun kunniaksi) aivan täysin ja päätin osallistua kilpailuun, jossa väkerrettiin itselle joulukynnet. Nyt pyytäisinkin teitä lukijoita äänestämään omaan suosikkiaan (täällä), niin ehkä sieltä muutaman äänen nappaisin itsekin. :) (Minä kilpailen siis numerolla 2.) Eikä tätä nyt aivan turhan takia kannata tehdä, sillä äänestäjillekin on palkinto! Muistakaahan siis jättää yhteystietonne. :)

Hengissä ollaan!

Meillä on ollut kiireistä viime päivät, joten blogi on hiljentynyt. Kissatkin ovat lähinnä vaan nukkuneet, paitsi Rosa, joka muistaa vaatia aamuisin parvekkeelle ja on keksinyt uuden jutun siellä. Nimittäin kun halutaan takaisin sisään, niin voi hypätä pöydälle ja raaputtaa ikkunaa. Äiti kiittää!

"Mee pois, anna mun nukkua!"

"Krooohphhhzzzzz"

"Miten niin ahdistaako? Ei ahdista, on just hyvä"

Viime viikonloppu jopa minullakin oli kokonaan vapaa, joten lähdimme käymään Helsingissä shoppailemassa ja Heurekassa. Kiitos lipuista Pepsi, Max ja isäntäväki! :) Siellä olisikin ollut kissoille nähtävää, nimittäin syötävän suloisia rottia. ;) Tällä viikolla ei sitten olekaan kuin yksi vapaapäivä (ja se ei edes ole tänään), mutta koetan ehtiä tänne kirjoittelemaan. Tai vaikka etsimään muutaman julkaisukelpoisen kuvan, jos ei mitään muuta. :D

Rottakorista

Viikko sitten minulla olikin töissä ERITTÄIN jännittävä päivä, nimittäin pääsin ratsastustunnille ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Ja arvatkaapa mitä, mehän hyppäsimme esteitä! Olkoonkin pieniä, mutta esteitä ne oli silti. Tästä ilosta ei tietenkään ole kuvia, ei edes siitä hevosesta jolla ratsastin, koska olenhan tunnollinen työntekijä, enkä tuhlaa aikaa hevosten kuvaamiseen. ;) Tällä viikolla en ehtinyt/mahtunut mukaan ratsastustunneille, mutta ensi viikolla minulla onkin kaksi ja toisella on myös mies mukana, toivottakaa onnea! ;)

"Miten niin minä? En ollut :)"

"Me ollaan näin söpöjä, eikä koskaan tehdä mitään pahaa!"

 Ainiin, koska kissabloggaaja olen, niin olen kyllä ehtinyt töissä räpsimään kuvia yhdestä pienestä kissasta, joka aina tahtoo tunkea syliin hurisemaan ja eihän sitä nyt malta alas laskea. Tällä kissalla on todella hauska tapa, sitä ei saa otettua syliin suoraan lattialta, koska raukkaa alkaa jännittämään vähän liikaa, vaan kissan täytyy päästä jonnekin korkealle, esim pöydälle, josta saa syliin nostaa.

Niin ja laitettiinhan me joulukoristeita. Kissoista oli kiva tutkia kaikkia uusia juttuja, niinkuin kiliseviä nauhoja ja uusia tuoksuja. Rölli löysi itselleen myös uuden pesäpaikan, kun vaihdoin sinisen maton pois jouluisemman tieltä.

"Tää on hyvä pesä, Rosa ei löydä mua"

"Äiti, onko täällä joululahjoja mulle? Mä nään ton lahjapaperin, joka tuolta ovesta pilkistää"

Kissat ei vielä tiedäkään, mutta tässä on meidän seuraava projekti. Koko laatikollinen naksuja. ;)

Mitä muut edellä, sitä minä perässä

Eli ne ärsyttävät asiat omassa kissassa

Mietin tämän postauksen tekoa koko edeltävän viikon, mutta päätin, etten tätä teekään, koska elo oman kissan kanssa on aina yhtä onnea ja auvoa, haleja ja pusuja, aina yhtä ihanaa. Mutta koska Kas kissaa -blogi kertoi myös kissansa huonot puolet, niin päätin minäkin apinoida ja tehdä samoin.

Näin loistavaa on elää näiden kahden kanssa

Aloitetaan Röllistä, josta oli vaikeampi keksiä huonoja puolia. Ensimmäisenä kuitenkin tulee se, että Rölli syö kaiken. Siis aivan kaiken, jonka takia saan koko ajan pelätä suolitukosta, myrkytystä ja ties mitä muuta vaivaa. Langanpätkät on ihania, kivet menee raksuista paremman puutteessa, sulat on samasta linnusta tullut kuin lihakin, joten miksei niitäkin voi syödä, puutikut maistuu hauskalta, lista on loputon. Ja totta kai kaikki, mikä ihmisiltä lattialle putoaa, on nopeasti kadonnut parempiin suihin. Myös Rosa osaa olla paikalla oikeaan aikaan ja yleensä, kun laittaa ruokaa tai syö, niin molemmat kissat on lähistöllä tai jopa sylissä. Sylistä niitä kyllä tönitään pois, koska Rosan häntä löytyy nopeasti lautaselta ja Röllille ei ole ongelma syödä samalta lautaselta samaan aikaan. Ja meillä on kissoille omat välineensä ja kuppinsa, meillä ei todellakaan syödä samalta lautaselta. Myös varastaminen onnistuu kummaltakin kissalta ja lautastaan ei voikaan kauaksi aikaa jättää yksin.

Toinen Röllin huono puoli on kilisevät, rapisevat ja muuten vaan ääntä pitävät asiat. Tai siis kiinnostus niistä. Tuli taas viime viikollakin huomattua, että kun heräät keskellä yötä pitkän työpäivän jälkeen tuikun metallikipolla leikkimiseen, niin ei kyllä naurata. En edes tiedä mistä Rölli sen löysi, mutta arvatkaapa vaan; seuraavana yönä se oli löytänyt uuden.

Sitten viimeisenä tulee Röllin kauhistuminen. Sen kun nappaat syliin, niin se ensimmäisenä tarraa olkapäähän kiinni (siis vaikka ei kauhistunut olisikaan), mutta odotas kun sitä joku pelottaa, niin kyllä on olkapää täynnä pieniä kissankynnen jälkiä. Röllin jännitystä/kauhistusta kutsutaan myös kalkkuna-asennoksi, eli Rölli muistuttaa lähinnä kalkkunan muotoista koiran vinkulelua tai pakastekalkkunaa. :D Tämä ei meillä kotona ole mikään ongelma, kun tiedät mitä se tekee ja yleensä Rölli onkin hyvin rennosti sylissä, kunhan vain pitää kiinni, mutta vieraista saattaa tuntua pahalta kun yhtäkkiä kissa roikkuu kynsillään kiinni ja vieraistahan Rölli kauhistuu.

Sitten meidän pahis, Rosa. Kuten varmaan viime postauksesta huomasitte, yksi sen huonoista puolista on käytös vieraita kissoja kohtaan ja niiden ollessa paikalla. Siitä ei varmaan sitten sen enempää tässä tarvitse kertoa.

Toisena voisi varmaan mainita asian, joka ärsyttää enemmän isiä kuin minua, eli Rosan eläinlääkärikäynnit. Silmätulehdus on vaan niin rasittava vaiva ja se on uusinut niin monta kertaa. Nyt on vieläkin toiseen silmään kortisonia menossa kuukauden verran, toivotaan ettei sitten uusi pitkään aikaan. Toinen Rosan vaiva on ainainen ientulehdus ja hampaitakin olisi muistettava pestä. Minä olen lähinnä ajatellut, että eihän sille mitään voi, mutta toinen puolisko on ärsyyntynyt ramppaamaan lääkärissä ja ei varmasti pese kissojen hampaita yksin tai ikinä.
 
Sitten se varsinainen ärsytyksen lähde, joka sai minut alun perin tämän postauksen tekemistä miettimään. Nimittäin ovien raapiminen (ei se sitä kyllä kynsillä tee, mutta en tähän parempaa sanaakaan keksi) ja samalla hirveä huuto. Kun nyt olen tullut töistä kotiin joskus yhdeksän aikoihin illalla ja en tietenkään osaa mennä heti nukkumaan, niin kyllä sitä tekisi sitten mieli nukkua vastapainoksi pitkään, mutta kun kissa päättää parhaassa tapauksessa viiden jälkeen, että nyt ihmiset ylös ja jaksaa raapia pari tuntia, niin kyllä käy mielessä kissan kuristaminen siihen ovelle. (En siis ole todellakaan kuristanut, enkä kuristaisikaan, mutta kyllä siinä mielessä käy kaikki. :D) Onneksi herätys ei tuohon aikaan ole joka aamu, vaan yleensä kahdeksan jälkeen (joo, haluaisin nukkua vielä siihenkin aikaan, joten univelkaa vaan kertyy ja suuttumus lisääntyy kissaa kohtaan joka aamu) ja nyt kun isikin tuli kotiin, niin on oikein luksusta saada nukkua hieman pidempään, koska hän antaa ruokaa. Jos Rosa ei siis päätä, että nyt on halipula. Tänäkin aamuna nukuin puoli kymmeneen ja heräsin varmaankin jonkun lapsen häiriköintiin, eli ovipuhelimen rämpytykseen (sitten kävi mielessä naapureiden lasten kuristaminen).  Ja nyt ne, jotka miettii, että miksi se ei vaan käy antamassa sille kissalleen ruokaa, kun se sitä pyytää, vaan pitää nälässä? No, sen kerran kun minä sängystä nousen, olkoonkin silloin viideltä tai vasta yhdeksältä tai ihan milloin vaan, niin minä herään, enkä varmasti saa enää unta. Joten minä pysyn sängyssä torkkumassa niin kauan, että kissa älyää hiljentyä ja saan taas nukkua kunnolla, koska tiedän, että kissat eivät nälkään ole kuolemassa.

"Nauuu, mraauuuuu, raaputiraaputi, anna jo ruokaa, njaauuuuu"

Tätä ovien raapimista ja huutoa on yritetty hillitä sillä, että ruokaa annetaan vasta, kun kissa on hiljaa ja ovet avataan vasta, kun niitä ei raavita ja huudeta, mutta enpä ole kovin vakuuttunut, että tuon elukan pieniin aivoihin on siitä mitään oppia jäänyt. Mietin myös jo, että olisinkohan niin epätoivoinen, että hankkisin sen kissankarkottimen, joka suhauttaa syövereistään ilmaa, kun havaitsee liikettä. Mikään hajulla toimiva kissankarkotin ei meillä karkota kumpaakaan kissaa. Tämän virityksen laittaisin makuuhuoneen ovelle aina kun menee nukkumaan, niin kyllä ovien raapijat varmaankin pysyisivät poissa. No näin kahden vapaapäivän ja hieman pidempien yö-(tai päivä)unien jälkeen en vielä ole niin epätoivoinen.

On meillä kissoissa tietysti paljon hyviäkin puolia, kuten juuri se, että kaikki ruoka kelpaa niille, autossa ei huudeta (paljoa), vessakäyttäytyminen on erittäin siistiä ja Rosa on oikein mahtava seurakissa kaikille ihmisille.

Molemmat tahtoi halia äitiä peiton alla :)

Kuvakuulumiset

Löysin kuvia meidän ulkoilusta, jotka on otettu aiemmin syksyllä. Tässä todisteet epäilijöille, kyllä Röllikin osaa kulkea valjaissa!  Sitten on tietenkin muutama tuoreempikin otos, isänpäivän korvilta. Rölli raukkaa kiusattiin pienellä ja pelottavalla kissanpennulla. (Oivoi, niitä on muuten töissäkin, ihania pieniä vipeltäjiä. ^^ Yksi harmaa lyhytkarvainen ja kaksi punavalkoista pitkäkarvaista, pitääpä koettaa saada niistä kuvia, vaikka arkoja tallikissan pentuja ovatkin.) Kaikkia sekalaisia kuvia siis luvassa, ilman sen suurempaa sanottavaa.

"Onko sinne metsään pakko mennä juuri tästä, tässähän on autoja?!"

"Ei mennä ollenkaan, mä näin tuolla jotain ihan järkyttävää!"

Rölli, suuri metsästäjä valmiina

N - Y - T...

...NYT!!!

Vanha ukkomies, eikun...

Oli Rosakin mukana, sen kanssa harrastetaan kissajuoksua

Rölli kyllästyi kävelemiseen ja kohta tämän kuvan oton jälkeen kuuluikin suurin ja vaativin karjaisu, mitä koskaan on kuultu: "Kotiin ja heti!"

Kiipeily-yritys

Kiipeily päättyi ikävästi, Rölli osasi vain kiertää puuta ympäri ja sitten tarvittiinkin jo pelastajaa

 Sitten siirrytään tuoreempiin kuviin ja uuteen pieneen kissanpentuun. Nöpsö Nöppeli vai mikä se oli ;)

"Minä en tuon pienen hirviön kaveri ole, päästä pois!!"

 

Rosa skitsahti pennusta ja ei erottanut vihollisia ystävistä

  Onko kenelläkään hyviä vinkkejä tuohon Rosan käytökseen? Sissi kyllä menettelee, kunhan ei tule liian lähelle (yleensä kylläkin toisin päin, Rosa menee liian lähelle ja sitten ahdistuu ja antaa tassusta), mutta kaikki vieraat kissat on suuri kauhistus ja Rosa sekoaa aivan täysin. Kaikki on vihollisia ja kaikki saa tassusta, Röllikin on saanut useamman kerran. Todella ärsyttävää, kun muut kissat olisivat aivan ystävällisiä ja eivät tekisi yhtään mitään, mutta Rosa menee kirvesmurhaaja -tilaan. Rosa on perinyt luonteensa äidiltään, sekin on kuulemma samanlainen murisija ja kun olimme kasvattajan luona Rosaa näyttämässä (Rosa turvallisesti kopassaan), niin se kyllä näytti kaikille kuka talossa käskee, kun Rosa sähähti velipuolelleen. Vai olisiko ratkaisu koettaa huumata se zylkenellä? ;)

Sitten iloisempiin asioihin, kuka ei voisi tykätä tällaisesta naamasta?

"Siellä se on!" (Ja Sissiä kiinnosti vaan ruoka.. :D)

Jäniskissa

Röllin movember -viikset

"Päästäkää sisään!"

Erittäin huonolaatuinen kuva (ei pystynyt puhelimen zoomilla kaikkeen..), mutta pakko laittaa se näytille, kun kaikki kolme kissaa on ihmettelemässä toisiaan, lasi turvallisesti välissä

Kissahali

"Parasta lomassa, nukkuminen ja...."

"...Havujen syöminen! Kiitti äiti kun toit niitä sisälle."

Kuvia oli noin tuhat ja yksi, kuka jaksoi katsoa ne kaikki? Ja kuka uskaltaa myöntää kyllästyneensä jo puolessa välissä? ;)

Rosa 2-wee!

Rosalla oli synttärit 9.11 isänpäivänä. No eihän sitä silloin muistanut, vaan vasta tiistaina älysin, että voisi kissaa muistaa jollain pienellä. Rosa sai siis oman synttärikakun, joka koostui kanapateesta (joka tuli kisulta voittamastani paketista) ja Smillan toothies -herkuista. Huuto oli korviahuumaava, kun Rosa tajusi saavansa märkäruokaa kuppiin.

Rölliäkään ei voinut jättää ilman, joten se sai raksunsa kanapateen pakkauksesta, johon oli vielä jämiä jäänyt. Rölli tykkää enemmän raksuista ja noista pakkauksista, joten silläkin oli kivaa.

Synttärikakku

Oli niin hyvää ruokaa, että kuppia puhdistettiin pitkään ja hartaasti

Kaverin kippo on myös puhdistettava

Meidän syksy ja talvi on täynnä juhlia, ensin on isäni synttärit, sitten isänpäivä, Rosan synttärit, miehen synttärit, veljen synttärit ja sitten vielä joulu ja omat synttärit + äidin synttärit sitten heti tammikuun alussa. Toisen veljeni synttäreitä en KOSKAAN muista, koska ne on joskus keväällä ja kaikkien muiden synttärit sijoittuu samalle ajanjaksolle, joten ne on helppo muistaa. Rölli parkakin jää yleensä unholaan, se on syntynyt kesällä. Joten Röllin kanssa vietetään aina puolivuotissynttäreitä, kun ne muistaa. :D Olikohan viime vuonna kun mieskin unohtui ihan täysin.. hups. :D Tein meille kakkua, jossa oli kissojen nimet edustettuna, kun tajusin, että miehelläkin on synttärit! Hänen nimi piti siis laittaa kakkuun oikein pienellä ja voitte vaan arvata ettei hän ollut kovin tyytyväinen. :D

Pitemmittä puheitta oikein hyvää myöhästynyttä synttäriä Rosalle! :)

Virtahepo ja huiskut

Kun me oltiin viikonloppu hevostelemassa, oli kissat keskenään kotona. Koska lähdettiin jo perjantaina aamulla ja tultiin vasta sunnuntaina illalla, kissat ei olisi pärjänneet ilman, että joku kävi antamassa niille ruokaa. (Tiedän, jonkun kissat varmaan pärjäisi hyvinkin, meillä kuitenkin on ihan sama miten paljon niille ruokaa jättää, se on syöty viimeistään seuraavaan aamuun mennessä ja kaikkihan tietää, ettei kissa saisi olla vuorokautta syömättä.) Tähän hommaan värvättiin miehen työkaveri, kissoista tietämätön ja niille kaikenlisäksi allerginen henkilö. :D No kaikkea ei voi saada kun asuu kaukana kaikista sukulaisista ja vähän luotettavammista kissan hoitajista. Tälle hoitajalle oltiin siis jätetty lappu, jossa luki, että ruokaa voi antaa reilumminkin, koska me kumminkin tullaan vasta myöhään seuraavana iltana. Ja me kun tultiin kotiin, niin ruokaahan oli tosiaan annettu reilusti, ihan virtahevon annokset ja annoksen koosta kertoo varmaan jotain se, että molemmilla oli kupit melkein täynnä kun tultiin. Ja voitte varmaan arvata miltä kissat näytti? Rosa oli varsinkin kerännyt pelastusrengasta vyötärölleen ja mietin jo, että pitäisiköhän nyt olla viikko syöttämättä niitä ollenkaan, kun olivat saaneet sellaiset ruokaöverit.

Viralliset virtahepokuvat on kadonneena jonnekin (miehen puhelimessa?), joten saatte tyytyä kuviin, joissa yritetään leikkiä niillä huiskuilla, jotka teille piti esitellä jo aikoja sitten. No onneksi edes Rölli suoriutui leikkimisestä vähän enemmän kunnialla. (Mutta kuvaaja ei suoriutunut kuvaamisesta lähes mitenkään, joten se teidän täytyy antaa anteeksi.)

Virtahepo ei nyt jaksa liikuttaa tassujaan

"Jos mä nyt edes vähän yritän.."

"Jos sinä pidät huiskua paikoillaan, niin voin  minä sitä vähän haukata, ihan vaan siksi, että saat kuvia blogiin"

 Normaalisti Rölli ei leiki noilla huiskuilla (sen mielestä sulat on  syömistä varten ja ruuallahan ei leikitä), mutta nyt se jostain syystä jaksoi innostua leikkimäänkin.

Erittäin kuvauksellinen Rölli

Röllin normaali asento tutkia kaikkea, sitä moni onkin ihmetellyt, kun kissa katselee kaikkea ihan ylösalaisin. :D

 Ja huiskuthan näyttää siis tältä ja ne on tehnyt serkkuni heidän kanojensa sulista, eli sulat on käyty nappaamassa kanalasta ja kiinnitetty suoraan tuohon keppiin, joten kanojen tuoksut on tallella ja Rosa ainakin sekoaa aina kun näkee huiskut. Siksi ne onkin pidettävä piilossa, koska muuten niistä ei olisi mitään jäljellä. Joten jos teitä sattuu nuo kiinnostamaan, niin laittakaa kyselyä sinne päin menemään, ehkäpä siellä olisi muutama sulka teitäkin varten. :)

Nyt voi olla, että postauksia tulee harvemmin kuin ennen (no ihan kun niitä nytkään mitenkään paljon olisi ollut), koska parin viikon päästä minulla pitäisi alkaa työkokeilu ja olen illat ja viikonloppuisinkin töissä. Tähän mennessä olen siis ollut työttömänä kotona, joten on ehtinyt kissojakin kuvaamaan. Ja nyt ihan justiinsa kun tästä koneelta pääsen irtautumaan ja tavarat äkkiä laukkuun heitettyä olen lähdössä isäni luo kissojen kanssa ennalta määrittelemättömäksi ajaksi, mutta ainakin viikoksi.

 Loppuun vielä ajankohtainen kassikissa, eli Rosa varasi itselleen tyhjentämäni heppakassin, kun ostin uuden tilalle.