Kissojen (ulko)valtakunta

Nyt on muutamana päivänä ollut niin sopivat kelit ulkona köllöttelyyn, niin laitetaanpa muutama kuva meidän parvekkeesta, jossa kissat (ainakin Rölli) tykkäävät aikaa viettää. Parvekkeelle laitettiin alkukesästä kanaverkko, ettei kissat pääse sieltä alas hyppäämään. Kauhukokemus siitä jo onkin, juuri kun olimme muuttaneet ja teimme jotain parvekkeella, päätti Rosa livahtaa ulos ja oli jo hyppäämässä ensimmäisen kerroksen parvekkeen katolle, mutta mies sai juuri napattua sitä hännästä (auts), eikä tullut pelastusoperaatiota sillä kertaa. Kanaverkon lisäksi rakennettiin puun oksasta ja parista tasosta kissoille näköalapaikat. Kuumimmalta paisteelta suojaa pikkuinen seinusta tasojen vieressä.
Sen verran olisi tuota näköalapaikkaa muokattava, että lisäisi vielä jonkinlaisen tason tuohon alas, niin ylemmälle tasollekin pääsisi. Toteutusvirhe (miehen tietysti) estää tällä hetkellä sinne hyppäämisen, koska alempi taso asennettiin eri paikkaan kuin olin suunnitellut.
Kanaverkkottamiseen päädyimme, koska kissoille tarkoitetut parvekeverkot hieman epäilyttää.. Vähän kuin kalaverkko, antaa periksi joka suuntaan ja saa ehkä jopa purtua poikki. Kanaverkko ei anna periksi, niin siitä onkin vaikeampi keksiä pakopaikkaa ja eipä sitä ole yritettykään. Ja tosiaan kasvit kissat ovat jättäneet rauhaan, mutta ötökät iski krasseihin.. :(

Tältä se sitten näyttää. Chilit on vallanneet puolet parvekkeesta, kissat vie loput.

Kelpaa nukkua ja ottaa aurinkoa

Parvekkeen ylpeä omistaja ;)

Eilen kävimme myös ulkoilemassa, kun Rosa sitä niin vaati. Oven raaputus ja huuto oli sellaista, ettei voinut jättää huomiotta. Rölli ei olisi halunnut mukaan (valjaat inhottaa), mutta äiti tietysti pakotti. Käytiin pieni lenkki kiertämässä niin, että Röllikin oli mukana ja sitten vietiin Rosa johonkin oikein jännittävään paikkaan, nimittäin viereiselle kukkapellolle. Sehän olisikin ollut hauska kokemus, kun ötököitä lenteli joka suuntaan, mutta autot viereisellä tiellä olivat kamalia ja äiti halusi aina eri suuntaan. Murinaahan siitä syntyi.

Miehen kanssa ollaan ihmetelty Röllin käytöstä, ennen se tykkäsi olla valjaissa ulkona ja tutki tyytyväisenä paikkoja, mutta viime kesänä käytös muuttui. Kun olisi valjaat pitänyt päälle laittaa, niin kauhistutti niin hirveästi, että kissa muuttui kalkkunaksi (tai näin ainakin veljeni sanovat siitä Röllin kauhuasennosta). Tänä kesänä ollaan edistytty siihen pisteeseen, että kun kissan kantaa reitin puoliväliin, niin siitä voi juosta kotiin. Jossain välissä jopa häntä nousee pystyyn, mutta sitten kun koti alkaa häämöttää, tulee taas kiire.
Tosin kaikki epämääräiset äänet (oli se sitten isin tai äidin kengät, naapurit, ruohon epämääräinen kahina...) saa aikaan lamaantumisen ja katseen äitiin "mikä toi oli, pelasta mut!"

Mä en kyllä tykkää tästä, koittakaa vaan pakottaa

Vie mut nyt sisälle, mä en tajuu miks mun piti tulla?!

Täähän onkin jännä paikka, vielä kun näkis eteensä

Koti, sinne ja vauhdilla!

Ooh, meillähän on jo lukijakin! Kiitoksia Kissa kermakupilla! :)